Viime viikonlopun seurakunnassamme vierailleen Aili Ester Heinosen innoittamana mietin, mitä usko on. On paljon minua viisaampia jotka ovat asiasta hienosti osanneet ja osaavat kertoa puhein ja kirjoituksin. Niinkuin on heitäkin, jotka elävät uskon todellisuudessa monin tavoin. Raamatun koko ilmoitus otetaan vastaan uskolla.

Laitan tähän kuitenkin yhden esimerkin monien vuosien takaa: tunsin pariskunnan joka teki omaehtoista lähetystyötä Nigerissa, Länsi-Afriikassa,Tuaregien alueella.

Ranskassa syntynyt, ja uskoon tullut rouva ei ollut omien sanojensa mukaan ollut siten Hengellä täytetty kuin englantilainen miehensä. Tosin tarkoitti kai kielilläpuhumisen lahjaa. Sillä Pyhän Hengen vaikutus elämässään oli ilmeinen. Aivan ihana ihminen.

Kun he olivat työjaksolla, he asuivat kuten paikalliset jossain ”keskellä ei mitään”. Sahara ainakin eurooppalaisin silmin oli lähinnä vain hiekkaisia kyliä.

Siellä, eräänä päivänä heidän pieni tyttärensä noin 7-8v leikki pihatiellä, kun jonkun siihen lievään ylämäkeen parkkeeraama auto yhtäkkiä itsekseen vieri alaspäin seurauksin että, tyttären jälka jäi puristuksiin auton takpyörän alle. Rouva oli yksin kotona, kuuli lapsensa ulkona huutavan apua, ja juoksi ulos hädissään, katsomaan mitä tapahtui, mielessään huutaen Jeesusta avuksi.

Kun hän pääsi auton luo ja näki tilanteen, oman kertomansa mukaan, häneen laitettiin yliluonnollinen voima nostaa se auton perä ylös toisella kädellään, ja toisella nykäistä lapsen jalka auton alta. Oliko enkeli näkymättömänä auttamassa, emme tiedä.

Hän oli noin 160 sentinen, normaalipainoinen nainen, joka omilla voimillaan ei olisi moiseen kyennyt. Tapahtui siis ihme. Jeesukseen uskovan, uskon kautta vastaanottu ihme.

Kun hän sitten kumartui rukoillen ja edelleen Jeesusta avuksi huutaen katsomaan tyttärensä jalkaa, siinä näkyi renkaan jäljet, mutta se ei ollut murskana. Jalka näytti aivan normaalilta. Hän nosti sitten tytön pystyyn ja kun tyttö seisoi, hän alkoi kävellä aivan normaalisti, jalka oli kuin mitään vahinkoa ei olisi tapahtunutkaan. Kylässä tieto asiasta vaikutti suurta hämmästystä ja uskoa.

Oliko kyseessä ihmeiden sarja? Äidin uskon ja Pyhän Hengen, enkeleiden avulla tapahtunut ihmeteko? Todistus suuren Jumalan läsnäolosta kyseisen perheen kohdalla.

Usko Jeesukseen oli kuitenkin kaikenkaikkiaan avain, siitä olen varma.

Tunsin tämän äidin ja tiedän tarina on tosi, uskokoon ken uskoo:).

:::::::::::::::::::::

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Hepr. 11:1 FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

……………………………………………..

Muutamia ajatuksia:

– Uskoa ehkä voisi myös sanoa luottamukseksi, se että luottaa Jumalaan, synnyttää toivon. Abraham toivoi, vaikka kaikki toivo näytti menneen, sillä hän luotti Jumalaan. Jumala myös testasi luottamuksen ja koska Abraham kesti koetuksen hän sai mitä luvattu oli.

Uskon kautta totta on se, mitä toivotaan.

Uskomme näkee hengellisessä todellisuudessa sen, mikä ei ole vielä tullut todeksi näkyvässä maailmassa.

– Uskon lähtökohta on se, että ihminen uskoo Jumalan olevan se, joka Hän sanoo olevansa. Meihin laitettu usko luottaa Jumalan tekevän niin kuin Hän sanoo, vaikkei (vielä) näekään todisteita.

Tämäkin on totta: On tärkeämpää uskoa suureen Jumalaan, jonka mahdollisuudet ovat kirjaimellisesti rajattomat, kuin omistaa suuri usko.

Mietin tänään mitä kaikkea Herra Jeesus on lahjoittanut juuri minulle, sinulle, meille uskovina, uskon myötä, kautta jne. Sitäkin ehkä voi miettiä, miten vähän me usein pyydämme, uskomme on usein rajoittunut mukavan arjen vuoksi. Se kaikki mistä Aili kertoi, ihmeistä jne, oli inspiroivaa, ja innoittavaakin, jäin huokailemaan, kuinka usein valitsemme mukavuuden haasteiden sijaan.

Ainakin itseni löydän tästä mukavasta länsimaalaisesta arjesta, arjesta jossa on suht helppo elää ja olla ihan vaan. Uskon haasteet vievät meidät Hengen alueille, ja siellä kaikenaikaa käynnissä olevaan kuolemanvakavaan taisteluun. Taisteluun joka kuitenkin on jo voitettu Golgatan keskimmäisellä ristillä.

Rukoilen: anna meille lisää uskoa!

T, suvi

::::::::::::::::::::::::::::::.