Täydellinen, upea, ihana.

Hieman nuukahtanut, yli tai ali, rönsästänyt.

Ripsuuntunutkin.

Tarvitsee valoa ja vettä.

Kuinka paljon tarkemmin kuitenkin huomioin, katson kukkaa jossa on epätäydellisyyttä,

kuin miltei päälle käyvää täydellisyyttä. Se mikä on valmis, ei tarvitse mitään.

Kiitos Herra että armosi riittää, se muokkaa epätäydellisyyttäni kohti tulevaa täydellisyyttä.

Eikä työsi jää kesken, sen olet luvannut.

Keskeneräinen tarjoaa monia mahdollisuuksia.

Valmis on valmis, sen voi noukkia pois….

Ajatuksia joita nousi, kun katsoin kuvaa, jossa osassa syvän purppuraisesta petuniasta osa kukistaan on ihanasti auki, osa on vasta nupulla, osa on jo vaiheessa poistuakseen. Jos siinä olisi ollut täydellinen kukka, olisin vain ajatellut, ompa hieno ja jatkanut lukemaani lehteä eteenpäin.

Nyt pysähdyin katsomaan kuvaa, se alkoi puhutella, ja näin siinä erilaista kauneutta.

Yhteneväisyyttä meihin Herran omiinkin.

Kasvin valtavaa elinvoimaa, sen kauneutta, kaikissa vaiheissaan.

Sen olemassaoloon kätkeytyy niin elämä kuin kuolemakin.

Taiteen kolmesta suuresta kaksi, ei vaan kolme!

Toki rakkauttakin oli mukana, jokuhan oli innoissaan istuttanut tuon kukan, hoitanut.

Kun jokin kukista liistaantuu lopullisesti, ne noukitaan pois, sen kautta lopun kasvin kasvu vain kiihtyy. Rakkautta sekin, rajat, kukintonsa hoitanut, iloa tuottanut.

Kaikella on aikansa.

Uskovinakin vaiheessa ollaan, hallelujaa.

Osa katoaa koskaan kasvamatta. Osa tekee kukkaa niin että huimaa ja humisee.

Näkymättömissä olevat juuret kannattaa ja ravitsee. Joku on kuin nuppu, kukinto,

hetki elämää ja kuolema.

Kasvakaa Kristuksen tuntemisessa. Niin raamatussa sanotaan.

Kiinnittäkää katseenne Häneen, edellä juoksijaan.

Jeesus ylläpitää nyt kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla (Hepr 1:3; Kol 1:17).

Omankin sydämeni jokainen lyönti on hänen ylläpitävää armoaan.

Hän pysyy, vaikka taivaat ja maa katoavat (Hepr 1:11).

Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr 13:8; 1:12).

Olemme myös pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen uhrilla kertakaikkiaan (Hepr 10:10)

ja näin tehty täydellisiksi (Hepr 10:14).

Tänään se tapahtuu uskossa ja toivossa.

Kerran kirkkaudessa tämä lupaus toteutuu kirjaimellisesti (Hepr10:36),

jos vain säilytämme uskon loppuun saakka (Hepr 10:39) emmekä anna periksi ( Hepr12:3).

Kuin tuo petunia. Me olemme siemen, Kristus istuttaa, kastelee, hoivaa, olemme osin jo täydellisiä ohikiitävissä hetkissä. Saamme tuoda iloa ja mielenrauhaa ympärillemme.

Kuitenkin lopullisesti kirkaus asettuu meihin vasta kuoltuamme Kristuksessa.

Ylösnousemuksessa.

Evankeliumin sanoma on niin yksinkertainen, ja samalla niin valtava.

Meillä on Hyvä uutinen jota saamme julistaa. Sen voima on sama.

Iloitaan siitä armosta joka on meille kertakaikkiaan valmistettu ja annettu.

:::::::::::::::::::

Suvi