Puhalla Jumalan tuuli!

Puhalla Jumalan tuuli!

Herran Henki etsii mihin laskeutua. Ketä koskettaa. Kun Hän tulee: kaikki uudistuu.

Eilen sunnuntaina kokouksessamme oli erityinen väreily, kuin vedenpinta kesäisellä järvellä, kimmallusta ja liikettä. Kuitenkin kauneutta, jossa sisimmästä nouse syvä odotus.

Huokaus: tule Herra Jeesus, ilmesty ja vaikuta, tee uutta.

Nuo alku ajatuksiksi, sanana herätys, se on sana joka ärsyttää, ihastuttaa, vihastuttaa, odotuttaa, ja nostattaa kaipausta ja vaikka mitä. Sydämmen huuto Jumalan edessä.

Ehkä osuvampaa olisi sanoa odotamme Herran Jeesuksen ilmestymistä keskuuteemme, voimassaan, ja kirkkaudessaan, vapahtamaan, uudistamaan, valtuuttamaan.

Puhaltamaan pois ”hämähäkinverkot” sisimmästmme, ja tuomaan syntiset Herran luo.

Olisiko nyt aika, osaisimmeko jo armosta, tehdä tilaa, että näin voi tapahtua.

Sydämmissämme, seurakunnissamme ja paikkakunnillamme jne.

Maailma huokaa ja me huokaamme.

Vähän on heitä joilla ”kaikki” on hyvin.

Uskovina tiedämme kun Herran läsnäolo laskeutuu, meiltä ei puutu mitään.

…………………

Miten ihmiset ovat kokeneet herätyksen ilmapiirin:

– Oli kuin Jumala olisi laskenut kirkkauttaan ja läsnäoloa yllemme…

– Ihana sisäinen virkistyminen hengessäni.

– Päämäärätietoisuus mikä on kutsuni.

– Pääsy menneestä ja luottamus tulevaan.

– Moni parani ja sai avun.

– Rakastuin päättömästi jälleen Jeesukseen.

Tietenkin Jumalan läsnäolossa tapahtuu paljon muutakin, myös monia uusia uskovia tulee uskonpolulle. Tarvitaan siis myös jotain ”järjestäytymistä”, jotta voimme pitää huolta heistä, ja opastaa alkuun uskonpolulla jne.. Tarvitaan luotettavia pastoreita ja johtajia tälle kaikelle, ettei ihmisten mielihalujen mukaan homma riistäydy harhapoluille. Ei yli eikä ali, silti antaen Tuulen puhaltaa.

Herätys vaatii paljon, mutta antaa enemmän. Saada olla osana, mukana sen Herran Hengen pilven alla, joka laskeutuu yllemme, jossa armo ja laupeus kohtaavat ihmistä, miten ihmeellistä.

Yksi asia käytännön tasolla on varma: rukous (olla yhteydessä Jumalaan) ja antautuminen ehdoitta Jumalalle ovat herätyksen perustus. (tarkoittaa, puhu Herra, palvelijasi kuulee.)

Toinen. Koska taistelu on todellinen, rukouksen tulee olla läpimurto rukousta, päättäväistä ja peräksiantamatonta. Kaipaavaa ja kaikkeen valmista, päämääränä nähdä Jumalan ilmestyvän.

Tähän taisteluun kuuluu myös se, että taidolliset johtajat pitävät silmällä ,etteivät ns.”suuret nimet jotka haluvat saada itselleen tai työlleen tms, keskellä herätystä, valtaa ja kunniaa” yritä kaapata herätystä.

Herätyksen vartioiden tulee myös kyetä karkoittamaan, tai rauhoittamaan tulen ”sammututtajat”, sekä ylimääräiset lainlukijat. Pelot ja ylilyönnit.

Kyllähän herätykseen kuuluu parku, ja vapina, ilo ja vaikka tanssi, huudahdukset tms, kun Herra tekee syvää työtä ihmisen sielussa, se ei kuitenkaan ole olennaisin osa herätystä jota etsitään, eikä sielullisuus saa alkaa hommaa hallita. Silti koska ihminen on kokonaisuus, paljon sattuu ja tapahtuu, kun sisimmän muutostyöt on käynnissä.

Lopputuloksen kuitenkin tulee olla kunniaksi Jumalalle.

Kolmas. Herätys muuttaa aikataulut ja rutiinit. Puolitoista tuntia kerran viikossa ei ehkä toteudu vähään aikaan, kun Henki puhaltaa.

Voi olla että sunnuntait menee seurakunnalla, aamusta iltaan ja ylikin.

Tai viikko, tai kuukausi tai vuosi.:)

Silti vaivannäkö ja hinta unohtuu, kun tuuli koskettaa ja koet itsesi niin eläväksi kuin jo olisit jossakin uudessa todellisuudessa, siinä johon meidät on kutsuttu Kristuksessa.

Jossa voimassa jaksaa, ja haluaa tehdä Hänen tahtoaan.

Haluaa nähdä Herran Hengen toimivan kuin apostolien teoissa aikoinaan.

Haluan sanoa sydämmestäni: Puhalla Jumalan tuuli, tule ja ilmesty, anna meille, seurakunnallesi ja koko suomen maalle Jumalan nälkää, lähetä nyt herätyksen ajat.

………………..

Suvi

Ajatuksia:

Ajatuksia:

Luin aamun sanaa UCB Radion sivuilta, kuten usein teen. https://www.ucb.co.uk/word-for-today

Jostain nousi tämmöisiä ajatuksia lukemani myötä, joita nyt sitten jaan tähän.

Roomalaisille 8:14 – Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa/ kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

Psalmi 23: 2-3 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Hän vie, Hän johdattaa, Hän ohjaa.

Viekö Hän? Annammeko Jumalalle luvan johtaa ja ohjata?

Tähän liittyen: usein meiltä joku voi kysyä: mitä synti on?

Erossa oloa Jumalasta?

(Pysyäksemme Jeesuksessa, tarvitsemme johdatustaan.)

Synti, meille sanana on kovin vieras tämän päivän kielenkäytössä.

Uskovinakin ehkä meillä on jopa yksilöllisiä ajatuksia tästä.

Kurkistetaan Wikipediaan:

Sieltä lainattua:

Uusi testamentti ja Vanhan testamentin kreikankielinen käännös käyttävät synnistä useimmiten sanaa hamartia, jonka alkukielinen merkitys on laajempi kuin mitä suomenkielisessä käännöksessä pystytään tuomaan esiin.

Alkukielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan merkitystä, joka viittaa Jumalan asettamia käskyjä, asetuksia, lakia tai järjestystä rikkovien tekojen toteuttamiseen, tai väärien motiivien edistämiseen ajatuksin, tai toimin.

Luettelo kreikan kielen sanoja, jotka Raamatussa on käännetty synniksi.

  • Kreikan kielen sana ”anomia” tarkoittaa lain rikkomista.
  • Ofeilima” merkitsee velkaa laiminlyömisestä, väärämielisyydestä, sopimuksen rikkomisesta tms.
  • Hamartia” Ohiampuminen, tai osumattomuus, kun epäonnistutaan tarkoittamalla hyvää, mutta sitten huomataan, että tehdäänkin pahaa.
  • Agnoema” tarkoittaa liukastumista, kompastumista, vahingossa tehtyä pahaa yms.
  • Parakon” tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen.
  • Parabasis” viittaa lain rikkomiseen kiertämällä oikea.
  • Sanalla ”asebeia” sitten tarkoitetaan aktiivista toimintaa Jumalaa vastaan.

Luettuani tuon, ajatuksia,hupsista, apua:

Siis eipä tänne juuri jää ketään joka eläisi täysin synnitöntä elämää.

Ja siis Herra auttakoon minua/ meitä tekemään sitä kuulua ”parannusta”:

:::::::::::::::::

Kumpa kaikessa osaisin sanoa: Tapahtukoon kaikessa sinun tahtosi, Herra.

Miten vaikea lause toteuttaa, niin uskovalle, kuin vielä uskosta osattomallekkin.

Miten vaikeaa odottaa johdatustaan ja vastauksiaan.

Miten vaikeaa totella.

Herätyksen aikaan kuuluu aina myös synnintunto, itsensä tutkiminen Jumalan edessä.

Herra antakoon meille armoa tehdä niin.

Pitäen samalla silmiemme edessä taas kerran: ristintyön merkitys, sen täydellinen lunastus, armo.

Ei ole pelkoa rakkaudessaan.

Jumalan ihmeellinen armo joka kantaa perille.

Jotenkin ehkä näinkin: Kun Jumala kohta alkaa ilmestyä ns. ”rytinällä”, sitten ehkä ei enää ole aikaa tutkia sydäntämme, nyt on sen aika, niin luulen. Jos vaikka vielä joudumme hieman odottelemaan, rauha, lepo ja toivomme Herrassa lisääntyy, kun omatuntomme ei syytä.

Uskovina ennenkaikkea: Hän vie meitä siihen, sille paikalle jossa sanomme: puhu Herra, palvelijasi kuulee, hetkeen, jossa meitä saa kuljettaa Jumala, jolla on kaikki valta.

Kysymys: Kuljemmeko korvat ja silmät avoinna kuulemaan ja näkemään ja tottelemaan?

Etsimmekö sitä mikä on Jumalan?

Suuria kysymyksiä joita nousi omasta sielustani tänään. Silti koen tässä on joillekkin meistä, kuten minullekkin jotain pohdittavaa. Herran vaikuttakoon, ja tahtonsa tapahtukoon.

1Sam.3: 10 ”Puhu, palvelijasi kuulee.”

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Sanon sen hiljaa, pää painettuna.

Kuiskaan kuin peloissani: tapahtukoon Sinun tahtosi.

Ikäänkuin olisit ankara.

Katsoit minuun ristiltä, veren pisarat poskillasi,

katseesi rakkautta täynnä.

………………………………………………………..

Loppuajatuksena, Herra ei väsy, eikä Hän hylkää:

54:10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Suvi

Pari ajatusta

Pari ajatusta

Viime viikonlopun seurakunnassamme vierailleen Aili Ester Heinosen innoittamana mietin, mitä usko on. On paljon minua viisaampia jotka ovat asiasta hienosti osanneet ja osaavat kertoa puhein ja kirjoituksin. Niinkuin on heitäkin, jotka elävät uskon todellisuudessa monin tavoin. Raamatun koko ilmoitus otetaan vastaan uskolla.

Laitan tähän kuitenkin yhden esimerkin monien vuosien takaa: tunsin pariskunnan joka teki omaehtoista lähetystyötä Nigerissa, Länsi-Afriikassa,Tuaregien alueella.

Ranskassa syntynyt, ja uskoon tullut rouva ei ollut omien sanojensa mukaan ollut siten Hengellä täytetty kuin englantilainen miehensä. Tosin tarkoitti kai kielilläpuhumisen lahjaa. Sillä Pyhän Hengen vaikutus elämässään oli ilmeinen. Aivan ihana ihminen.

Kun he olivat työjaksolla, he asuivat kuten paikalliset jossain ”keskellä ei mitään”. Sahara ainakin eurooppalaisin silmin oli lähinnä vain hiekkaisia kyliä.

Siellä, eräänä päivänä heidän pieni tyttärensä noin 7-8v leikki pihatiellä, kun jonkun siihen lievään ylämäkeen parkkeeraama auto yhtäkkiä itsekseen vieri alaspäin seurauksin että, tyttären jälka jäi puristuksiin auton takpyörän alle. Rouva oli yksin kotona, kuuli lapsensa ulkona huutavan apua, ja juoksi ulos hädissään, katsomaan mitä tapahtui, mielessään huutaen Jeesusta avuksi.

Kun hän pääsi auton luo ja näki tilanteen, oman kertomansa mukaan, häneen laitettiin yliluonnollinen voima nostaa se auton perä ylös toisella kädellään, ja toisella nykäistä lapsen jalka auton alta. Oliko enkeli näkymättömänä auttamassa, emme tiedä.

Hän oli noin 160 sentinen, normaalipainoinen nainen, joka omilla voimillaan ei olisi moiseen kyennyt. Tapahtui siis ihme. Jeesukseen uskovan, uskon kautta vastaanottu ihme.

Kun hän sitten kumartui rukoillen ja edelleen Jeesusta avuksi huutaen katsomaan tyttärensä jalkaa, siinä näkyi renkaan jäljet, mutta se ei ollut murskana. Jalka näytti aivan normaalilta. Hän nosti sitten tytön pystyyn ja kun tyttö seisoi, hän alkoi kävellä aivan normaalisti, jalka oli kuin mitään vahinkoa ei olisi tapahtunutkaan. Kylässä tieto asiasta vaikutti suurta hämmästystä ja uskoa.

Oliko kyseessä ihmeiden sarja? Äidin uskon ja Pyhän Hengen, enkeleiden avulla tapahtunut ihmeteko? Todistus suuren Jumalan läsnäolosta kyseisen perheen kohdalla.

Usko Jeesukseen oli kuitenkin kaikenkaikkiaan avain, siitä olen varma.

Tunsin tämän äidin ja tiedän tarina on tosi, uskokoon ken uskoo:).

:::::::::::::::::::::

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Hepr. 11:1 FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

……………………………………………..

Muutamia ajatuksia:

– Uskoa ehkä voisi myös sanoa luottamukseksi, se että luottaa Jumalaan, synnyttää toivon. Abraham toivoi, vaikka kaikki toivo näytti menneen, sillä hän luotti Jumalaan. Jumala myös testasi luottamuksen ja koska Abraham kesti koetuksen hän sai mitä luvattu oli.

Uskon kautta totta on se, mitä toivotaan.

Uskomme näkee hengellisessä todellisuudessa sen, mikä ei ole vielä tullut todeksi näkyvässä maailmassa.

– Uskon lähtökohta on se, että ihminen uskoo Jumalan olevan se, joka Hän sanoo olevansa. Meihin laitettu usko luottaa Jumalan tekevän niin kuin Hän sanoo, vaikkei (vielä) näekään todisteita.

Tämäkin on totta: On tärkeämpää uskoa suureen Jumalaan, jonka mahdollisuudet ovat kirjaimellisesti rajattomat, kuin omistaa suuri usko.

Mietin tänään mitä kaikkea Herra Jeesus on lahjoittanut juuri minulle, sinulle, meille uskovina, uskon myötä, kautta jne. Sitäkin ehkä voi miettiä, miten vähän me usein pyydämme, uskomme on usein rajoittunut mukavan arjen vuoksi. Se kaikki mistä Aili kertoi, ihmeistä jne, oli inspiroivaa, ja innoittavaakin, jäin huokailemaan, kuinka usein valitsemme mukavuuden haasteiden sijaan.

Ainakin itseni löydän tästä mukavasta länsimaalaisesta arjesta, arjesta jossa on suht helppo elää ja olla ihan vaan. Uskon haasteet vievät meidät Hengen alueille, ja siellä kaikenaikaa käynnissä olevaan kuolemanvakavaan taisteluun. Taisteluun joka kuitenkin on jo voitettu Golgatan keskimmäisellä ristillä.

Rukoilen: anna meille lisää uskoa!

T, suvi

::::::::::::::::::::::::::::::.

Sinun omiasi

Sinun omiasi

Olemme väsyneitä ”neitseitä”.

Kutsuttuja valvomaan, valoansa kantamaan.

On kohta aika nousta ylkää vastaan.

Pukuni oi, niin ryppyinen ja pitkän matkan kuluttama.

Öljyäkin vain tilkka.

Minua väsyttää.

Nuo vahvat ja valmiit, öljyissään kylpevät,

Valtavuuttaan vakuuttavat.

Heikkoja ”siskojaan” ylenkatsovat.

Kuin öljystä kiiltää jopa kasvonsa.

Sanoissaan kuumeinen kiihko: ylkä tulee!

Kelpaankohan minäkin, saanko tulla?

On minulla sinulle rakkauteni antaa, Herra.

Tilkka öljyä ja anovat kädet, painunut pää, eessäsi oon.

Yhtäkkiä nousen, kuin liitävä lintu kohoan.

Kohoan vauhdilla yli maiden, ohi taivaiden.

Ohi tavaitten taivaiden.

Kirkkautesi sokaisee minut.

Seison edessäsi kirkkaana ja riemuitsen.

Minäkin köyhä neitsyt, kohosin taivaisiin, koska Sinä maksoit kaiken.

……………………

Jumalan kuva:

Sinä ja minä.

Ei sen kummempaa.

Jumalan kuva!

Voiko olla suurempaa arvoa.

Armosta annettua.

Jumalan kuva: tänäänkin.

Sinä sekä minä.

………………………………….

t: Suvi

Kovapäistä sakkia:

Kovapäistä sakkia:

Heti kun toivumme ihanasta uudestisyntymästä, alamme sovittaa sen hyötyjä omiin ympyröihimme.

Niin toki kuuluukin, Joskus vaan menemme minä edellä, ja Jeesus pitää peräsintä.

Kun tuo nyt kuuntelisi minua niin…

Kun tuo nyt vaan tekisi niin..

Kun tuo nyt olisi toisenlainen…

Eihän tästä mitään tule jollen minä…

Osaan tämän, oppikaa muutkin, seuratkaa…

Jeesus muuta tuota toista…

Näytä sille taivahan merkit!

Olisi nyt edes siedettävä, eikä tuommoinen…

Menisi vaikka muualle, häiritsee niin…

Kukas se siinä olikaan kenen asialla?

Kenen hyvää etsimässä?

Miten vaikeaa onkaan uskoa Jumalan hyvään tahtoon kaikessa.

Se hyvä tahto kun on kaikkia varten.

Se iankaikkinen rakkaus kun on aina sama.

Uskollinen ja rakastava Herra.

Kaikkivaltias, suuri ymmärrykseltään, täynnä rakkautta.

Jumala joka ei muutu, ei suutu, ei väsy, ei näänny.

Rakastaa ja armahtaa vaan.

Onko hyvä uutinen lähes liian hyvä meidän ottaa vastaan?

Jaksammeko antaa armolle tilaa?

Mehän olemme oppineet näyttämään muille kaapin paikat.

Niin suuri on ihmisen halu hallita.

Alamme sovittaa maailmaamme sitä joka on kaiken luoja ja ylläpitäjä, yli kaiken oleva.

Armon antaja, joka ei edes muista sitä väärää jota teemme, vaan pyyhkii pois päivittäin

syntimme, ja uudelleen pesee meidät verensä ihmeellisen voiman kautta.

Antaa kaiken anteeksi.

Uskollinen ja rakastava Herra.

Sitoutunut meihin jotka sallimme Hänelle itsemme.

Onnumme , olemme kallellaan sinne tänne, pidämme kiinni oikeuksistamme.

Valta huumaa pään niin helposti. Hallitsemisessa on sitä jotakin.

Uskomme omaan viisauteemme ja kykyihimme ohi Jumalan.

Toki hurskaina.

Uskollinen ja rakastava Herra.

Pelasta meidät taas.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Tämmöistä  Siunaten,  Suvi