huhti 17, 2023 | Kirjoitukset
Kaiken ydin, tai kuten erään kirjan otsikko sanoo: Raamatun punainen lanka.
Vapahtaja. Kristus. Messias. Yeshua. Voideltu. Jumalan karitsa. Herra.
Herrain Herra. Minä Olen. Jeesus.
Kaikki Sanan lupauksetkin ovat vain Hänen varassaan. Uskomme ja pelastuksemme. Pyhän Hengen työ meissä. Ilman Häntä, mikään mihin uskomme ja turvaamme ei kestä. Ellei meillä ole Poikaa, ei meillä ole Isääkään.
Yritän tässä flunssaisena, miettiä ja hahmottaa, kuinka paljon ihmisrakenelmia uskomme sisältää. On oikeastaan pelottavaa huomata se määrä , sitä on paljon. Raamatun kertomuksen rakennus, ajatushan on: tornitaloa pitäisi, tai jotain lujaa ja kestävää, jonka perustus on Kristus.
Perustus kyllä kestää tuulet ja tuiskut ja järistykset, silti monen rakennus ei pystyssä kestä.
Ei tule tornitaloa, joskus ei mökkiäkään. Toisinaan telttakin on repaleina.
Ollaan ehkä heti rakentamisen alussa jätetty jokin pikkuinen osa vähän kuin puoliksi tehdyksi, ja kun kerrosten paino alkaa huojuttaa rakennelmaa, tai myrsky iskee, se sortuu.
Silloinkin jäljellä on peruskallio, mutta elämämme valuu hukkaan.
Mietin, liian usein jo meille ojennetut rakennuspiirrustukset ovat osin tehty väärin. Toisinaan kehoitetaan melkein olemaan omaa rakentamatta, tehdään vaan näyttävää yhdessä, jotta olemme suurin ja kaunein. Saamme ihmiskunniaa.
Saa siinä sitten pysyvää aikaiseksi! Maalipinta on komiaa mutta jos painopisteet ovat pois kohdiltaan, vinohan siitä tulee. Sortumisvaara on suuri.
Olen alkanut vanhemmiten hätkähtää sysimusta, vitivalkoinen ajattelua, joilla ihmisten mieliä hallitaan. Lyödään leimoja, klikit muotoutuvat nopsaan. Kuitenkin harmaa mössokään ei tietenkään ole meille hyväksi. Kuka on oikeammassa, siitä kilpaillaan, kun pitäisi rakentaa. Uskovien tulee katsoa perustusta ja rakentaa siitä.
Rakentaessa rajat, armolla vedetyt viivat, rohkaisua, uskoa, hyvä tästä tulee, miten pitkälle pästäisiin? Saataisiinko kuin Nehemiah aikaiseksi se mitä tultiin tekemään. Mitä varten täällä oikeen ollaan.
Ylläoleva on varovaista ”yleensä ja ehkä” ajattelua, toki sen ymmärrän, enkä edes halua ehdotella kenellekkään heidän rajojaan varmana. En mestaroida. Sanoa nyt jollekulle: näin eikä yhtään muuten, se ajattelu on elämänmyrskyissä minusta karissut. Muistan: Perustus kestää. Kunnoitus sen valtavaa kantovoimaa, valmiutta kantaa, sen valtavaa rakkautta joka kohdistuu jokaiseen Hänen omaansa. Se vaatii meitä olemaan hereillä kun rakennamme. Tarkastelemaan piirustukset tarkkaan. Ottamaan vain ne riskit joita Sana tarjoaa. Riskit toimia Pyhässä Hengessä.
Rakennuspiirustuksista vielä:
Jos meille annetaan alunperin (joskus naamakertoimen tai sukutaustan mukaan) vain pari naulaa ja vasara, pari metriä lautaa, ja sanotaan tee noista, tekemättä jää. Jos taas jollekkin annetaan muutama ovi ja ikkuna, ei kuitenkaan muuta, onnetonta sekin on. Kehutaan vaan rukoile, se on sinun tehtäväsi. Kaksi lautaa kainalossa, ja perusta, taloa mahdoton rakentaa, tuetaan toki muita.
Seurakunnat keskittyvät usein juurikin yhteisrakentamiseen, jossa nuokin vasara ja ovet ja ikkunat tulevat käyttöön. Kukaan ei kuitenkaan lähde noilla omaa rakentamaan, uudisraivaus on erittäin harvinaista, eikä siihen juuri rohkaista, ei ole varaa moiseen, lähettäjiä puuttuu.
Kun seurakunta uhraa enemmän, rakennetaan kirkkoon uutta, ei lähetetä. Jos rohkaistaisiin lähtemään aktiivisesti, olisi moni kirkko helisemässä. Siksi saarnat lähetyskutsuun ovat harvassa.
Silti: lähtijöitä olisi enemmän jos rohkaisua olisi enemmän.
Jeesus opetuslapsineen oli, ja on perustus, he eivät rakentaneet kirkkoja. Eivät uskontoa harjoittaneet, elivät todeksi Pyhässä Hengessä sen mitä olivat Jeesuksesta oppineet. Antoivat elämänsä, henkensä, ja jakoivat sitä mitä heillä oli. Rakensivat. Kukaan ei ollut toimeton, vaikkei varoja ollutkaan. Eivät halunneet kunniaa, eivätkä keskittyneet tulemaan menestyneeksi. Eivät eläneet pelosta käsin.
Tarvittaisiin jotain, mitä se on, on vaikea sanoa, voiko nykymaailma enää edes vastaanottaa ns. uudisraivaaja opetuslapsia joka paikkaan, tuskin. Toisaalta on monia kolkkia yhä joissa ei kukaan ole kunnolla alkanut rakentaa. Hädin tuskin on evankeliumi heidän kielellään, ja kaikki eivät osaa lukea. Tarvitaan lähtemisessä toki järkeäkin, mutta sydäntä ja tuskaa sieluista ennen kaikkea.
Kun mietin omaa rakentamistani, oli aikoja jolloin olisin voinut suunnitella muutakin kuin tämän pikkumökkini. Kuitenkin valintoihini niinä hetkinä vaikutti moni tekijä, ja en ollut kyllin vahva uskossani näkemään mahdollisuuksiani, ja menemään lähes vastavirtaan. Olin myös itsekäs. Ehkä oli myös puutetta rakkaudesta perustukseen. Seurakunnan syli oli turvaisa. Oma tahto kova, näkymät kuin sumussa. Niinpä se uusi uskon kautta uljas jäi, ja häthätää oma tönö valmistuu, toivottavasti kestää perille. Tosin on tässäkin mökissä se sama jykevä ja upea perustus: Kristus.
Kiitos siitä Jumalalle. Siihen turvaan.
1 Kor 3:10-13
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Opetuslapset rakensivat tulevaa varten. Katselivat uskossa eteenpäin. Jumalan valtakunta on tuleva.
Aiemmin kirjoittamastani Asbyryn herätyksestä on nyt lähinnä jäljellä paikallinen vaikutus (hyvä niin) ja hienot muistot. Se lopetettiin, että nuoret saivat lopputyönsä tehtyä jne. Ehkä niin oli Jumalankin tarkoitus? Kuka voi vastata moiseen kysymykseen. Olisiko tämä levinnyt kaikkialle kuin jeesusliike aikoinaan, jos tämän maailman vaatimukset eivät olisi tulleet tielle?
Kuitenkin jos meitä ei ohjata täyteen elämään Kristuksessa, vaan valmistumaan tätä maailmaa varten, onko uskovat ja seurakunta tekemässä sitä mihin se on kutsuttu? Onko usko Jeesukseen ja Hänen seuraamiseensa vain sivuosassa elämässä. Onko maailma muokannut meistä uneliaita?
Tietysti on ymmärrettävää, että eivät kaikki uskovat voi kertaheitolla heittäytyä 100% Jeesuksen seuraajiksi, (vai onko se ymmärrettävää? ) Mitä jos kaikki täyttyisivät voimalla korkeudesta ja…
Meille ei kai olisi sen jälkeen seurakuntajärjestystä? Kokoukset alkaisivat ja loppuisivat milloin mitenkin, ja se elämän määrä hämmentäisi arjen ja vaatisi meiltä kaiken. Unetkin saisi unohtaa, elämän täyttäessä meidät. Jumala olisi niin lähellä. Olisi kuin hengittäisimme samaa ilmaa Hänen kanssaan.
Kuitenkin usein kun kärjistää asian näkee paremmin. Siksi siis kirjoitukseni on tällä kertaa kärjistettyä. Olemmeko haaleita, koska niin kaikki säilyy kuten aina, vai olemmeko haaleita kun ei huvita, olemmeko haaleita koska niin elämä kaikenkaikkiaan on helpompaa? Olemmeko haaleita koska meillä ei ole uskoa?
Haaleana usko hauskempaa? Mitä tapahtuisi jos olisimmekin kuumia? Niin kuumia, että itse helvettikin olisi haalea sen liekin edessä. Niin voimakkaita uskossa, että sairaudet ja pahuus pakenisivat edessämme. Niin täynnä Kristusta ettei meitä voisi pysäyttää.
(Haluan laittaa tähän vielä yhden näköalan, josta olen epäilevällä mielellä: seitsemän vuoren valloitukset yms. Ajatus takanahan on hieno: uskova: opiskele ja tule vaikuttajaksi. Ylimältä oksalta sitten alat vaikuttaa ja tehdä tietä Jeesuksen paluulle? Ennenkaikkea, talousalat, media yms. Politiikkaa unohtamatta. Sitten saat ”opetuslapsia”? Ja ettei muka Jeesus voisi tulla ennenkuin näin on?)
Outoa ettei Jeesus opettanut kalastajille mitään tuohon viittavaa?
Kuinka moni huipulla oleva voi vaikuttaa asioihin muutoin paljoakaan kuin ehkä uhraamalla enemmän, ja aavistuksen ehkä valintoihin arvoillaan. Runsaat uhrit taas runsaina annetaan tietyille piireille, joista turhan usein löytyy ns. Mennarit. Menestys maailman silmissä? Sekö oli Rakennussuunnitelma silloin alussa?
Sandaalit ja ei kukkaroa sana kertoo. Vaeltakaa ja kertokaa hyvää uutista.
Miksi etsimme ”voittoja” ihmisten silmissä. Koska ne hivelevät ylpeyttämme ja itsetuntoamme. Olemme yhä kovasti elossa, vaikka Kristuksessa kuollut rakentaa parhaiten. Emme omaa kunniaamme, vaan Hänen kunniaansa etsiessämme.
Raamatun opetuksissa on aina taustalla armo. Anteeksiantamus. Mikään ei ole vaatimusta, vaan korkeintaan joku korjauskehoitus. Jumala ymmärtää jokaisen elämäntilanteet ja näkee salatuimpaan saakka.
Saamme siis kaiken keskellä olla turvallisella mielellä. Vaikka vain ne kaksi lautaa kainalossa, ei pelkoa. Taivaspaikka on uskovalle varma. Herran sanassa on 365 kertaa ”älä pelkää”, siis vuoden jokaiselle päivälle: älä pelkää. Suunnista jotta voisit rakentaa, mutta jos et voi, pysy perustuksella.
Silti kuiskaan: mitä jos annetaan sydämmellemme lupa rakastua Jeesukseen uudelleen. Täytytään taas Pyhällä Hengellä ja rakennetaan. Oikein juoksemalla juostaan Jeesus askelissa!
………………….
T, suvi
maalis 30, 2023 | Kirjoitukset
Pääsiäisen sanoma jonka tunnemme,
saakoon se koskettaa sydämmiämme.
Lauluista:
Hänet haavoistansa
tunnen,
jotka tähteni
Golgatalla sai…
………….
Kerran Golgatalla, Jeesus tuskissansa
Oli ristille naulittuna, Mies kipujen tuo
joka armon nyt suo,
Luona ristinsä janooville…
…………
Puolestamme hyljättynä,
pilkattuna, syljettynä
Herra nääntyy kuolemaan.
Murru, kova sydämeni,
katso, tähden syntieni
Vapahtaja surmataan! ….
………..
Suuri Rakkauden meri
Suuri rakkauden meri syntisille aukeni: Elon Herran pyhä veri Golgatalla virtaili.
Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla!
Karitsalle kiitos soi!
Sitä suurta rakkautta ei voi kielin kertoa. Taivas yhtyy kiitoksehen pelastuksen voitosta.
Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla.
Karitsalle kiitos soi!
Isän sydän syntisille Golgatalla aukesi. Elon virrat voimakkaasti sydämihin vuotavi.
Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla.
Karitsalle kiitos soi!
Katso, puolehen Veriyljän, raskaan taakan kantajan. Oven aukaisi Hän taivaan, poisti tieltä syyttäjän. Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!”
Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!
Me ylistämme Kristusta
Karitsan uhritiestä.
Maa, taivas kiittää voitosta
kärsivää ristin miestä.
On kaiken yllä kirkkaus,
ja aamu, ylösnousemus
tuo toivon maailmalle………
Johannes 11:25 Jeesus sanoi hänelle:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Siunaten: Suvi
maalis 8, 2023 | Kirjoitukset
Herran Henki etsii mihin laskeutua. Ketä koskettaa. Kun Hän tulee: kaikki uudistuu.
Eilen sunnuntaina kokouksessamme oli erityinen väreily, kuin vedenpinta kesäisellä järvellä, kimmallusta ja liikettä. Kuitenkin kauneutta, jossa sisimmästä nouse syvä odotus.
Huokaus: tule Herra Jeesus, ilmesty ja vaikuta, tee uutta.
Nuo alku ajatuksiksi, sanana herätys, se on sana joka ärsyttää, ihastuttaa, vihastuttaa, odotuttaa, ja nostattaa kaipausta ja vaikka mitä. Sydämmen huuto Jumalan edessä.
Ehkä osuvampaa olisi sanoa odotamme Herran Jeesuksen ilmestymistä keskuuteemme, voimassaan, ja kirkkaudessaan, vapahtamaan, uudistamaan, valtuuttamaan.
Puhaltamaan pois ”hämähäkinverkot” sisimmästmme, ja tuomaan syntiset Herran luo.
Olisiko nyt aika, osaisimmeko jo armosta, tehdä tilaa, että näin voi tapahtua.
Sydämmissämme, seurakunnissamme ja paikkakunnillamme jne.
Maailma huokaa ja me huokaamme.
Vähän on heitä joilla ”kaikki” on hyvin.
Uskovina tiedämme kun Herran läsnäolo laskeutuu, meiltä ei puutu mitään.
…………………
Miten ihmiset ovat kokeneet herätyksen ilmapiirin:
– Oli kuin Jumala olisi laskenut kirkkauttaan ja läsnäoloa yllemme…
– Ihana sisäinen virkistyminen hengessäni.
– Päämäärätietoisuus mikä on kutsuni.
– Pääsy menneestä ja luottamus tulevaan.
– Moni parani ja sai avun.
– Rakastuin päättömästi jälleen Jeesukseen.
Tietenkin Jumalan läsnäolossa tapahtuu paljon muutakin, myös monia uusia uskovia tulee uskonpolulle. Tarvitaan siis myös jotain ”järjestäytymistä”, jotta voimme pitää huolta heistä, ja opastaa alkuun uskonpolulla jne.. Tarvitaan luotettavia pastoreita ja johtajia tälle kaikelle, ettei ihmisten mielihalujen mukaan homma riistäydy harhapoluille. Ei yli eikä ali, silti antaen Tuulen puhaltaa.
Herätys vaatii paljon, mutta antaa enemmän. Saada olla osana, mukana sen Herran Hengen pilven alla, joka laskeutuu yllemme, jossa armo ja laupeus kohtaavat ihmistä, miten ihmeellistä.
Yksi asia käytännön tasolla on varma: rukous (olla yhteydessä Jumalaan) ja antautuminen ehdoitta Jumalalle ovat herätyksen perustus. (tarkoittaa, puhu Herra, palvelijasi kuulee.)
Toinen. Koska taistelu on todellinen, rukouksen tulee olla läpimurto rukousta, päättäväistä ja peräksiantamatonta. Kaipaavaa ja kaikkeen valmista, päämääränä nähdä Jumalan ilmestyvän.
Tähän taisteluun kuuluu myös se, että taidolliset johtajat pitävät silmällä ,etteivät ns.”suuret nimet jotka haluvat saada itselleen tai työlleen tms, keskellä herätystä, valtaa ja kunniaa” yritä kaapata herätystä.
Herätyksen vartioiden tulee myös kyetä karkoittamaan, tai rauhoittamaan tulen ”sammututtajat”, sekä ylimääräiset lainlukijat. Pelot ja ylilyönnit.
Kyllähän herätykseen kuuluu parku, ja vapina, ilo ja vaikka tanssi, huudahdukset tms, kun Herra tekee syvää työtä ihmisen sielussa, se ei kuitenkaan ole olennaisin osa herätystä jota etsitään, eikä sielullisuus saa alkaa hommaa hallita. Silti koska ihminen on kokonaisuus, paljon sattuu ja tapahtuu, kun sisimmän muutostyöt on käynnissä.
Lopputuloksen kuitenkin tulee olla kunniaksi Jumalalle.
Kolmas. Herätys muuttaa aikataulut ja rutiinit. Puolitoista tuntia kerran viikossa ei ehkä toteudu vähään aikaan, kun Henki puhaltaa.
Voi olla että sunnuntait menee seurakunnalla, aamusta iltaan ja ylikin.
Tai viikko, tai kuukausi tai vuosi.:)
Silti vaivannäkö ja hinta unohtuu, kun tuuli koskettaa ja koet itsesi niin eläväksi kuin jo olisit jossakin uudessa todellisuudessa, siinä johon meidät on kutsuttu Kristuksessa.
Jossa voimassa jaksaa, ja haluaa tehdä Hänen tahtoaan.
Haluaa nähdä Herran Hengen toimivan kuin apostolien teoissa aikoinaan.
Haluan sanoa sydämmestäni: Puhalla Jumalan tuuli, tule ja ilmesty, anna meille, seurakunnallesi ja koko suomen maalle Jumalan nälkää, lähetä nyt herätyksen ajat.
………………..
Suvi
helmi 21, 2023 | Kirjoitukset
Luin aamun sanaa UCB Radion sivuilta, kuten usein teen. https://www.ucb.co.uk/word-for-today
Jostain nousi tämmöisiä ajatuksia lukemani myötä, joita nyt sitten jaan tähän.
Roomalaisille 8:14 – Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa/ kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Psalmi 23: 2-3 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Hän vie, Hän johdattaa, Hän ohjaa.
Viekö Hän? Annammeko Jumalalle luvan johtaa ja ohjata?
Tähän liittyen: usein meiltä joku voi kysyä: mitä synti on?
Erossa oloa Jumalasta?
(Pysyäksemme Jeesuksessa, tarvitsemme johdatustaan.)
Synti, meille sanana on kovin vieras tämän päivän kielenkäytössä.
Uskovinakin ehkä meillä on jopa yksilöllisiä ajatuksia tästä.
Kurkistetaan Wikipediaan:
Sieltä lainattua:
Uusi testamentti ja Vanhan testamentin kreikankielinen käännös käyttävät synnistä useimmiten sanaa hamartia, jonka alkukielinen merkitys on laajempi kuin mitä suomenkielisessä käännöksessä pystytään tuomaan esiin.
Alkukielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan merkitystä, joka viittaa Jumalan asettamia käskyjä, asetuksia, lakia tai järjestystä rikkovien tekojen toteuttamiseen, tai väärien motiivien edistämiseen ajatuksin, tai toimin.
Luettelo kreikan kielen sanoja, jotka Raamatussa on käännetty synniksi.
- Kreikan kielen sana ”anomia” tarkoittaa lain rikkomista.
- ”Ofeilima” merkitsee velkaa laiminlyömisestä, väärämielisyydestä, sopimuksen rikkomisesta tms.
- ”Hamartia” Ohiampuminen, tai osumattomuus, kun epäonnistutaan tarkoittamalla hyvää, mutta sitten huomataan, että tehdäänkin pahaa.
- ”Agnoema” tarkoittaa liukastumista, kompastumista, vahingossa tehtyä pahaa yms.
- ”Parakon” tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen.
- ”Parabasis” viittaa lain rikkomiseen kiertämällä oikea.
- Sanalla ”asebeia” sitten tarkoitetaan aktiivista toimintaa Jumalaa vastaan.
Luettuani tuon, ajatuksia,hupsista, apua:
Siis eipä tänne juuri jää ketään joka eläisi täysin synnitöntä elämää.
Ja siis Herra auttakoon minua/ meitä tekemään sitä kuulua ”parannusta”:
:::::::::::::::::
Kumpa kaikessa osaisin sanoa: Tapahtukoon kaikessa sinun tahtosi, Herra.
Miten vaikea lause toteuttaa, niin uskovalle, kuin vielä uskosta osattomallekkin.
Miten vaikeaa odottaa johdatustaan ja vastauksiaan.
Miten vaikeaa totella.
Herätyksen aikaan kuuluu aina myös synnintunto, itsensä tutkiminen Jumalan edessä.
Herra antakoon meille armoa tehdä niin.
Pitäen samalla silmiemme edessä taas kerran: ristintyön merkitys, sen täydellinen lunastus, armo.
Ei ole pelkoa rakkaudessaan.
Jumalan ihmeellinen armo joka kantaa perille.
Jotenkin ehkä näinkin: Kun Jumala kohta alkaa ilmestyä ns. ”rytinällä”, sitten ehkä ei enää ole aikaa tutkia sydäntämme, nyt on sen aika, niin luulen. Jos vaikka vielä joudumme hieman odottelemaan, rauha, lepo ja toivomme Herrassa lisääntyy, kun omatuntomme ei syytä.
Uskovina ennenkaikkea: Hän vie meitä siihen, sille paikalle jossa sanomme: puhu Herra, palvelijasi kuulee, hetkeen, jossa meitä saa kuljettaa Jumala, jolla on kaikki valta.
Kysymys: Kuljemmeko korvat ja silmät avoinna kuulemaan ja näkemään ja tottelemaan?
Etsimmekö sitä mikä on Jumalan?
Suuria kysymyksiä joita nousi omasta sielustani tänään. Silti koen tässä on joillekkin meistä, kuten minullekkin jotain pohdittavaa. Herran vaikuttakoon, ja tahtonsa tapahtukoon.
1Sam.3: 10 ”Puhu, palvelijasi kuulee.”
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Sanon sen hiljaa, pää painettuna.
Kuiskaan kuin peloissani: tapahtukoon Sinun tahtosi.
Ikäänkuin olisit ankara.
Katsoit minuun ristiltä, veren pisarat poskillasi,
katseesi rakkautta täynnä.
………………………………………………………..
Loppuajatuksena, Herra ei väsy, eikä Hän hylkää:
54:10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Suvi
helmi 7, 2023 | Kirjoitukset
Viime viikonlopun seurakunnassamme vierailleen Aili Ester Heinosen innoittamana mietin, mitä usko on. On paljon minua viisaampia jotka ovat asiasta hienosti osanneet ja osaavat kertoa puhein ja kirjoituksin. Niinkuin on heitäkin, jotka elävät uskon todellisuudessa monin tavoin. Raamatun koko ilmoitus otetaan vastaan uskolla.
Laitan tähän kuitenkin yhden esimerkin monien vuosien takaa: tunsin pariskunnan joka teki omaehtoista lähetystyötä Nigerissa, Länsi-Afriikassa,Tuaregien alueella.
Ranskassa syntynyt, ja uskoon tullut rouva ei ollut omien sanojensa mukaan ollut siten Hengellä täytetty kuin englantilainen miehensä. Tosin tarkoitti kai kielilläpuhumisen lahjaa. Sillä Pyhän Hengen vaikutus elämässään oli ilmeinen. Aivan ihana ihminen.
Kun he olivat työjaksolla, he asuivat kuten paikalliset jossain ”keskellä ei mitään”. Sahara ainakin eurooppalaisin silmin oli lähinnä vain hiekkaisia kyliä.
Siellä, eräänä päivänä heidän pieni tyttärensä noin 7-8v leikki pihatiellä, kun jonkun siihen lievään ylämäkeen parkkeeraama auto yhtäkkiä itsekseen vieri alaspäin seurauksin että, tyttären jälka jäi puristuksiin auton takpyörän alle. Rouva oli yksin kotona, kuuli lapsensa ulkona huutavan apua, ja juoksi ulos hädissään, katsomaan mitä tapahtui, mielessään huutaen Jeesusta avuksi.
Kun hän pääsi auton luo ja näki tilanteen, oman kertomansa mukaan, häneen laitettiin yliluonnollinen voima nostaa se auton perä ylös toisella kädellään, ja toisella nykäistä lapsen jalka auton alta. Oliko enkeli näkymättömänä auttamassa, emme tiedä.
Hän oli noin 160 sentinen, normaalipainoinen nainen, joka omilla voimillaan ei olisi moiseen kyennyt. Tapahtui siis ihme. Jeesukseen uskovan, uskon kautta vastaanottu ihme.
Kun hän sitten kumartui rukoillen ja edelleen Jeesusta avuksi huutaen katsomaan tyttärensä jalkaa, siinä näkyi renkaan jäljet, mutta se ei ollut murskana. Jalka näytti aivan normaalilta. Hän nosti sitten tytön pystyyn ja kun tyttö seisoi, hän alkoi kävellä aivan normaalisti, jalka oli kuin mitään vahinkoa ei olisi tapahtunutkaan. Kylässä tieto asiasta vaikutti suurta hämmästystä ja uskoa.
Oliko kyseessä ihmeiden sarja? Äidin uskon ja Pyhän Hengen, enkeleiden avulla tapahtunut ihmeteko? Todistus suuren Jumalan läsnäolosta kyseisen perheen kohdalla.
Usko Jeesukseen oli kuitenkin kaikenkaikkiaan avain, siitä olen varma.
Tunsin tämän äidin ja tiedän tarina on tosi, uskokoon ken uskoo:).
:::::::::::::::::::::
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Hepr. 11:1 FB38: Kirkkoraamattu 1933/38
……………………………………………..
Muutamia ajatuksia:
– Uskoa ehkä voisi myös sanoa luottamukseksi, se että luottaa Jumalaan, synnyttää toivon. Abraham toivoi, vaikka kaikki toivo näytti menneen, sillä hän luotti Jumalaan. Jumala myös testasi luottamuksen ja koska Abraham kesti koetuksen hän sai mitä luvattu oli.
– Uskon kautta totta on se, mitä toivotaan.
– Uskomme näkee hengellisessä todellisuudessa sen, mikä ei ole vielä tullut todeksi näkyvässä maailmassa.
– Uskon lähtökohta on se, että ihminen uskoo Jumalan olevan se, joka Hän sanoo olevansa. Meihin laitettu usko luottaa Jumalan tekevän niin kuin Hän sanoo, vaikkei (vielä) näekään todisteita.
Tämäkin on totta: On tärkeämpää uskoa suureen Jumalaan, jonka mahdollisuudet ovat kirjaimellisesti rajattomat, kuin omistaa suuri usko.
Mietin tänään mitä kaikkea Herra Jeesus on lahjoittanut juuri minulle, sinulle, meille uskovina, uskon myötä, kautta jne. Sitäkin ehkä voi miettiä, miten vähän me usein pyydämme, uskomme on usein rajoittunut mukavan arjen vuoksi. Se kaikki mistä Aili kertoi, ihmeistä jne, oli inspiroivaa, ja innoittavaakin, jäin huokailemaan, kuinka usein valitsemme mukavuuden haasteiden sijaan.
Ainakin itseni löydän tästä mukavasta länsimaalaisesta arjesta, arjesta jossa on suht helppo elää ja olla ihan vaan. Uskon haasteet vievät meidät Hengen alueille, ja siellä kaikenaikaa käynnissä olevaan kuolemanvakavaan taisteluun. Taisteluun joka kuitenkin on jo voitettu Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Rukoilen: anna meille lisää uskoa!
T, suvi
::::::::::::::::::::::::::::::.
helmi 7, 2023 | Kirjoitukset
Olemme väsyneitä ”neitseitä”.
Kutsuttuja valvomaan, valoansa kantamaan.
On kohta aika nousta ylkää vastaan.
Pukuni oi, niin ryppyinen ja pitkän matkan kuluttama.
Öljyäkin vain tilkka.
Minua väsyttää.
Nuo vahvat ja valmiit, öljyissään kylpevät,
Valtavuuttaan vakuuttavat.
Heikkoja ”siskojaan” ylenkatsovat.
Kuin öljystä kiiltää jopa kasvonsa.
Sanoissaan kuumeinen kiihko: ylkä tulee!
Kelpaankohan minäkin, saanko tulla?
On minulla sinulle rakkauteni antaa, Herra.
Tilkka öljyä ja anovat kädet, painunut pää, eessäsi oon.
Yhtäkkiä nousen, kuin liitävä lintu kohoan.
Kohoan vauhdilla yli maiden, ohi taivaiden.
Ohi tavaitten taivaiden.
Kirkkautesi sokaisee minut.
Seison edessäsi kirkkaana ja riemuitsen.
Minäkin köyhä neitsyt, kohosin taivaisiin, koska Sinä maksoit kaiken.
……………………
Jumalan kuva:
Sinä ja minä.
Ei sen kummempaa.
Jumalan kuva!
Voiko olla suurempaa arvoa.
Armosta annettua.
Jumalan kuva: tänäänkin.
Sinä sekä minä.
………………………………….
t: Suvi
Viimeisimmät kommentit