heinä 22, 2023 | Kirjoitukset
Mietin Lohdutuksen Jumala käsitettä. Kaiken meneillään olleen hallitus myllerryksen, sateenkaari väen marssien ja säätöjen menon keskellä, meillä on Jumala joka auttaa.
Totisesti Hän lohduttaa ja kantaa ja rohkaisee.
Hän ei hylkää, ei jätä, vaan pysyy luonamme.
Hän on kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala (Room 15:5).
Jumalamme on armossaan on täysi vastakohta menneiden aikojen ”jumalille”, jotka kauhistuttivat, ja ajoivat ihmisiä epätoivoon.
Oma yritys on aina riittämätön. Oli silloin ja on nyt.
Nytkin; meille tarjotaan vaikka mitä ruumiista irtautumiskokemuksia ja chakroja yms ylimpänä mahdollisuutena ”jumaluuteen”ja sen kokemiseen.
Kaikesta normaalista voimistelustakin on tehty jotain ”joogaa”.
Kaikki nuo uskonnot perustuvat tekoihin. Miedän omaan ”hyvyyteemme” tai sen yrityksiin.
Omaan kurkottautumiseen, kunhan tästä tulemme kyllin hyviksi niin sitten; meistä tulee jumalia. Eli ei etsitä ainoaa Jumalaa, vaan jotain jumalallista.
Moni sanoo: olen hengellinen tuntematta Jeesusta.
Toisaalla ihmiset etsivät kaikenlaisia ”voimia” ja ”voimaantumisia”, joiden avulla sitten saadaan jotain, päästään osoittamaan: minä hyvä minä.
Näillä sitten aiheutetaan jotain, tai ollaan vaan ”voimaintunnossa” hieman ylevämpiä kuin se toinen siinä ja semmoista. Pahimmoillaan pyritään hyötymään muista, kontrolli pelaa.
Olen aamuisin lukenut Niilo Rauhalan kirjaa; Hän ei väisty viereltäsi ja iloinnut sen hengestä.
Rohkaisua ja lohdutusta tässä ajassa. Sisintämme vahvistavaa. Kauniita runojakin.
Oteet sieltä:
Meitä kohti säteilee Jumalan rakkauden ja armon valo, joka läpäisee pimeimmätkin varjot…
Kuunnellut olen Anne Miettisen kertomaa herätys sarjaa tv7,lta.
Niissä hän huomautti, kärsimyksestä ei paljoa saarnata, se osui, niin kun näemme ympärillämme lopunaikojen pauhut, tarvitsemme kuulla Herra on kanssamme kärsimyksissäkin.
Tulemme yhä useammin tarvitsemaan yliluonnollista lohdutusta, Jumalaa joka voi, ja joka on läsnä.
Kuten Sana sanoo, kansat pauhaavat kuin meri. Kun kaikki on liikkeessä ympärillämme,
Jumala on ja pysyy luonamme.
Armosta me olemme pelastetut, emme itsemme kautta.
Kiitos Jeesus!
Vapautukaamme turhista syyllisyyksistä jotka repivät sieluamme.
Jumala kantaa, nostaa ja tosiaankin lohduttaa omiaan. Tuo ihmeellinen rakkaus joka ympäröi meidän pimeytemme.
Kaikki turha syyllisyys on Paholaisesta, Jumala ei syyllistä, vaan kutsuu parannuksen kautta vapauteen, lahjana saatavaan lahjavanhurskauteen. Jeesus kantoi ristillä takkamme, jotta me saisimme Hänessä elämän ja rauhan. Saamme luottaa Häneen.
Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.(Jes 49:13).
Nyt vapautus on meitä lähempänä kuin silloin kun uskoon tulimme, juoskaamme kestävinä, silmät luotuina Jeesukseen.
Vielä hetki ja Hän saapuu.
Maranatha.
suvi
touko 24, 2023 | Kirjoitukset
Täydellinen, upea, ihana.
Hieman nuukahtanut, yli tai ali, rönsästänyt.
Ripsuuntunutkin.
Tarvitsee valoa ja vettä.
Kuinka paljon tarkemmin kuitenkin huomioin, katson kukkaa jossa on epätäydellisyyttä,
kuin miltei päälle käyvää täydellisyyttä. Se mikä on valmis, ei tarvitse mitään.
Kiitos Herra että armosi riittää, se muokkaa epätäydellisyyttäni kohti tulevaa täydellisyyttä.
Eikä työsi jää kesken, sen olet luvannut.
Keskeneräinen tarjoaa monia mahdollisuuksia.
Valmis on valmis, sen voi noukkia pois….
Ajatuksia joita nousi, kun katsoin kuvaa, jossa osassa syvän purppuraisesta petuniasta osa kukistaan on ihanasti auki, osa on vasta nupulla, osa on jo vaiheessa poistuakseen. Jos siinä olisi ollut täydellinen kukka, olisin vain ajatellut, ompa hieno ja jatkanut lukemaani lehteä eteenpäin.
Nyt pysähdyin katsomaan kuvaa, se alkoi puhutella, ja näin siinä erilaista kauneutta.
Yhteneväisyyttä meihin Herran omiinkin.
Kasvin valtavaa elinvoimaa, sen kauneutta, kaikissa vaiheissaan.
Sen olemassaoloon kätkeytyy niin elämä kuin kuolemakin.
Taiteen kolmesta suuresta kaksi, ei vaan kolme!
Toki rakkauttakin oli mukana, jokuhan oli innoissaan istuttanut tuon kukan, hoitanut.
Kun jokin kukista liistaantuu lopullisesti, ne noukitaan pois, sen kautta lopun kasvin kasvu vain kiihtyy. Rakkautta sekin, rajat, kukintonsa hoitanut, iloa tuottanut.
Kaikella on aikansa.
Uskovinakin vaiheessa ollaan, hallelujaa.
Osa katoaa koskaan kasvamatta. Osa tekee kukkaa niin että huimaa ja humisee.
Näkymättömissä olevat juuret kannattaa ja ravitsee. Joku on kuin nuppu, kukinto,
hetki elämää ja kuolema.
Kasvakaa Kristuksen tuntemisessa. Niin raamatussa sanotaan.
Kiinnittäkää katseenne Häneen, edellä juoksijaan.
Jeesus ylläpitää nyt kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla (Hepr 1:3; Kol 1:17).
Omankin sydämeni jokainen lyönti on hänen ylläpitävää armoaan.
Hän pysyy, vaikka taivaat ja maa katoavat (Hepr 1:11).
Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr 13:8; 1:12).
Olemme myös pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen uhrilla kertakaikkiaan (Hepr 10:10)
ja näin tehty täydellisiksi (Hepr 10:14).
Tänään se tapahtuu uskossa ja toivossa.
Kerran kirkkaudessa tämä lupaus toteutuu kirjaimellisesti (Hepr10:36),
jos vain säilytämme uskon loppuun saakka (Hepr 10:39) emmekä anna periksi ( Hepr12:3).
Kuin tuo petunia. Me olemme siemen, Kristus istuttaa, kastelee, hoivaa, olemme osin jo täydellisiä ohikiitävissä hetkissä. Saamme tuoda iloa ja mielenrauhaa ympärillemme.
Kuitenkin lopullisesti kirkaus asettuu meihin vasta kuoltuamme Kristuksessa.
Ylösnousemuksessa.
Evankeliumin sanoma on niin yksinkertainen, ja samalla niin valtava.
Meillä on Hyvä uutinen jota saamme julistaa. Sen voima on sama.
Iloitaan siitä armosta joka on meille kertakaikkiaan valmistettu ja annettu.
:::::::::::::::::::
Suvi
huhti 17, 2023 | Kirjoitukset
Kaiken ydin, tai kuten erään kirjan otsikko sanoo: Raamatun punainen lanka.
Vapahtaja. Kristus. Messias. Yeshua. Voideltu. Jumalan karitsa. Herra.
Herrain Herra. Minä Olen. Jeesus.
Kaikki Sanan lupauksetkin ovat vain Hänen varassaan. Uskomme ja pelastuksemme. Pyhän Hengen työ meissä. Ilman Häntä, mikään mihin uskomme ja turvaamme ei kestä. Ellei meillä ole Poikaa, ei meillä ole Isääkään.
Yritän tässä flunssaisena, miettiä ja hahmottaa, kuinka paljon ihmisrakenelmia uskomme sisältää. On oikeastaan pelottavaa huomata se määrä , sitä on paljon. Raamatun kertomuksen rakennus, ajatushan on: tornitaloa pitäisi, tai jotain lujaa ja kestävää, jonka perustus on Kristus.
Perustus kyllä kestää tuulet ja tuiskut ja järistykset, silti monen rakennus ei pystyssä kestä.
Ei tule tornitaloa, joskus ei mökkiäkään. Toisinaan telttakin on repaleina.
Ollaan ehkä heti rakentamisen alussa jätetty jokin pikkuinen osa vähän kuin puoliksi tehdyksi, ja kun kerrosten paino alkaa huojuttaa rakennelmaa, tai myrsky iskee, se sortuu.
Silloinkin jäljellä on peruskallio, mutta elämämme valuu hukkaan.
Mietin, liian usein jo meille ojennetut rakennuspiirrustukset ovat osin tehty väärin. Toisinaan kehoitetaan melkein olemaan omaa rakentamatta, tehdään vaan näyttävää yhdessä, jotta olemme suurin ja kaunein. Saamme ihmiskunniaa.
Saa siinä sitten pysyvää aikaiseksi! Maalipinta on komiaa mutta jos painopisteet ovat pois kohdiltaan, vinohan siitä tulee. Sortumisvaara on suuri.
Olen alkanut vanhemmiten hätkähtää sysimusta, vitivalkoinen ajattelua, joilla ihmisten mieliä hallitaan. Lyödään leimoja, klikit muotoutuvat nopsaan. Kuitenkin harmaa mössokään ei tietenkään ole meille hyväksi. Kuka on oikeammassa, siitä kilpaillaan, kun pitäisi rakentaa. Uskovien tulee katsoa perustusta ja rakentaa siitä.
Rakentaessa rajat, armolla vedetyt viivat, rohkaisua, uskoa, hyvä tästä tulee, miten pitkälle pästäisiin? Saataisiinko kuin Nehemiah aikaiseksi se mitä tultiin tekemään. Mitä varten täällä oikeen ollaan.
Ylläoleva on varovaista ”yleensä ja ehkä” ajattelua, toki sen ymmärrän, enkä edes halua ehdotella kenellekkään heidän rajojaan varmana. En mestaroida. Sanoa nyt jollekulle: näin eikä yhtään muuten, se ajattelu on elämänmyrskyissä minusta karissut. Muistan: Perustus kestää. Kunnoitus sen valtavaa kantovoimaa, valmiutta kantaa, sen valtavaa rakkautta joka kohdistuu jokaiseen Hänen omaansa. Se vaatii meitä olemaan hereillä kun rakennamme. Tarkastelemaan piirustukset tarkkaan. Ottamaan vain ne riskit joita Sana tarjoaa. Riskit toimia Pyhässä Hengessä.
Rakennuspiirustuksista vielä:
Jos meille annetaan alunperin (joskus naamakertoimen tai sukutaustan mukaan) vain pari naulaa ja vasara, pari metriä lautaa, ja sanotaan tee noista, tekemättä jää. Jos taas jollekkin annetaan muutama ovi ja ikkuna, ei kuitenkaan muuta, onnetonta sekin on. Kehutaan vaan rukoile, se on sinun tehtäväsi. Kaksi lautaa kainalossa, ja perusta, taloa mahdoton rakentaa, tuetaan toki muita.
Seurakunnat keskittyvät usein juurikin yhteisrakentamiseen, jossa nuokin vasara ja ovet ja ikkunat tulevat käyttöön. Kukaan ei kuitenkaan lähde noilla omaa rakentamaan, uudisraivaus on erittäin harvinaista, eikä siihen juuri rohkaista, ei ole varaa moiseen, lähettäjiä puuttuu.
Kun seurakunta uhraa enemmän, rakennetaan kirkkoon uutta, ei lähetetä. Jos rohkaistaisiin lähtemään aktiivisesti, olisi moni kirkko helisemässä. Siksi saarnat lähetyskutsuun ovat harvassa.
Silti: lähtijöitä olisi enemmän jos rohkaisua olisi enemmän.
Jeesus opetuslapsineen oli, ja on perustus, he eivät rakentaneet kirkkoja. Eivät uskontoa harjoittaneet, elivät todeksi Pyhässä Hengessä sen mitä olivat Jeesuksesta oppineet. Antoivat elämänsä, henkensä, ja jakoivat sitä mitä heillä oli. Rakensivat. Kukaan ei ollut toimeton, vaikkei varoja ollutkaan. Eivät halunneet kunniaa, eivätkä keskittyneet tulemaan menestyneeksi. Eivät eläneet pelosta käsin.
Tarvittaisiin jotain, mitä se on, on vaikea sanoa, voiko nykymaailma enää edes vastaanottaa ns. uudisraivaaja opetuslapsia joka paikkaan, tuskin. Toisaalta on monia kolkkia yhä joissa ei kukaan ole kunnolla alkanut rakentaa. Hädin tuskin on evankeliumi heidän kielellään, ja kaikki eivät osaa lukea. Tarvitaan lähtemisessä toki järkeäkin, mutta sydäntä ja tuskaa sieluista ennen kaikkea.
Kun mietin omaa rakentamistani, oli aikoja jolloin olisin voinut suunnitella muutakin kuin tämän pikkumökkini. Kuitenkin valintoihini niinä hetkinä vaikutti moni tekijä, ja en ollut kyllin vahva uskossani näkemään mahdollisuuksiani, ja menemään lähes vastavirtaan. Olin myös itsekäs. Ehkä oli myös puutetta rakkaudesta perustukseen. Seurakunnan syli oli turvaisa. Oma tahto kova, näkymät kuin sumussa. Niinpä se uusi uskon kautta uljas jäi, ja häthätää oma tönö valmistuu, toivottavasti kestää perille. Tosin on tässäkin mökissä se sama jykevä ja upea perustus: Kristus.
Kiitos siitä Jumalalle. Siihen turvaan.
1 Kor 3:10-13
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Opetuslapset rakensivat tulevaa varten. Katselivat uskossa eteenpäin. Jumalan valtakunta on tuleva.
Aiemmin kirjoittamastani Asbyryn herätyksestä on nyt lähinnä jäljellä paikallinen vaikutus (hyvä niin) ja hienot muistot. Se lopetettiin, että nuoret saivat lopputyönsä tehtyä jne. Ehkä niin oli Jumalankin tarkoitus? Kuka voi vastata moiseen kysymykseen. Olisiko tämä levinnyt kaikkialle kuin jeesusliike aikoinaan, jos tämän maailman vaatimukset eivät olisi tulleet tielle?
Kuitenkin jos meitä ei ohjata täyteen elämään Kristuksessa, vaan valmistumaan tätä maailmaa varten, onko uskovat ja seurakunta tekemässä sitä mihin se on kutsuttu? Onko usko Jeesukseen ja Hänen seuraamiseensa vain sivuosassa elämässä. Onko maailma muokannut meistä uneliaita?
Tietysti on ymmärrettävää, että eivät kaikki uskovat voi kertaheitolla heittäytyä 100% Jeesuksen seuraajiksi, (vai onko se ymmärrettävää? ) Mitä jos kaikki täyttyisivät voimalla korkeudesta ja…
Meille ei kai olisi sen jälkeen seurakuntajärjestystä? Kokoukset alkaisivat ja loppuisivat milloin mitenkin, ja se elämän määrä hämmentäisi arjen ja vaatisi meiltä kaiken. Unetkin saisi unohtaa, elämän täyttäessä meidät. Jumala olisi niin lähellä. Olisi kuin hengittäisimme samaa ilmaa Hänen kanssaan.
Kuitenkin usein kun kärjistää asian näkee paremmin. Siksi siis kirjoitukseni on tällä kertaa kärjistettyä. Olemmeko haaleita, koska niin kaikki säilyy kuten aina, vai olemmeko haaleita kun ei huvita, olemmeko haaleita koska niin elämä kaikenkaikkiaan on helpompaa? Olemmeko haaleita koska meillä ei ole uskoa?
Haaleana usko hauskempaa? Mitä tapahtuisi jos olisimmekin kuumia? Niin kuumia, että itse helvettikin olisi haalea sen liekin edessä. Niin voimakkaita uskossa, että sairaudet ja pahuus pakenisivat edessämme. Niin täynnä Kristusta ettei meitä voisi pysäyttää.
(Haluan laittaa tähän vielä yhden näköalan, josta olen epäilevällä mielellä: seitsemän vuoren valloitukset yms. Ajatus takanahan on hieno: uskova: opiskele ja tule vaikuttajaksi. Ylimältä oksalta sitten alat vaikuttaa ja tehdä tietä Jeesuksen paluulle? Ennenkaikkea, talousalat, media yms. Politiikkaa unohtamatta. Sitten saat ”opetuslapsia”? Ja ettei muka Jeesus voisi tulla ennenkuin näin on?)
Outoa ettei Jeesus opettanut kalastajille mitään tuohon viittavaa?
Kuinka moni huipulla oleva voi vaikuttaa asioihin muutoin paljoakaan kuin ehkä uhraamalla enemmän, ja aavistuksen ehkä valintoihin arvoillaan. Runsaat uhrit taas runsaina annetaan tietyille piireille, joista turhan usein löytyy ns. Mennarit. Menestys maailman silmissä? Sekö oli Rakennussuunnitelma silloin alussa?
Sandaalit ja ei kukkaroa sana kertoo. Vaeltakaa ja kertokaa hyvää uutista.
Miksi etsimme ”voittoja” ihmisten silmissä. Koska ne hivelevät ylpeyttämme ja itsetuntoamme. Olemme yhä kovasti elossa, vaikka Kristuksessa kuollut rakentaa parhaiten. Emme omaa kunniaamme, vaan Hänen kunniaansa etsiessämme.
Raamatun opetuksissa on aina taustalla armo. Anteeksiantamus. Mikään ei ole vaatimusta, vaan korkeintaan joku korjauskehoitus. Jumala ymmärtää jokaisen elämäntilanteet ja näkee salatuimpaan saakka.
Saamme siis kaiken keskellä olla turvallisella mielellä. Vaikka vain ne kaksi lautaa kainalossa, ei pelkoa. Taivaspaikka on uskovalle varma. Herran sanassa on 365 kertaa ”älä pelkää”, siis vuoden jokaiselle päivälle: älä pelkää. Suunnista jotta voisit rakentaa, mutta jos et voi, pysy perustuksella.
Silti kuiskaan: mitä jos annetaan sydämmellemme lupa rakastua Jeesukseen uudelleen. Täytytään taas Pyhällä Hengellä ja rakennetaan. Oikein juoksemalla juostaan Jeesus askelissa!
………………….
T, suvi
maalis 30, 2023 | Kirjoitukset
Pääsiäisen sanoma jonka tunnemme,
saakoon se koskettaa sydämmiämme.
Lauluista:
Hänet haavoistansa
tunnen,
jotka tähteni
Golgatalla sai…
………….
Kerran Golgatalla, Jeesus tuskissansa
Oli ristille naulittuna, Mies kipujen tuo
joka armon nyt suo,
Luona ristinsä janooville…
…………
Puolestamme hyljättynä,
pilkattuna, syljettynä
Herra nääntyy kuolemaan.
Murru, kova sydämeni,
katso, tähden syntieni
Vapahtaja surmataan! ….
………..
Suuri Rakkauden meri
Suuri rakkauden meri syntisille aukeni: Elon Herran pyhä veri Golgatalla virtaili.
Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla!
Karitsalle kiitos soi!
Sitä suurta rakkautta ei voi kielin kertoa. Taivas yhtyy kiitoksehen pelastuksen voitosta.
Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla.
Karitsalle kiitos soi!
Isän sydän syntisille Golgatalla aukesi. Elon virrat voimakkaasti sydämihin vuotavi.
Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla.
Karitsalle kiitos soi!
Katso, puolehen Veriyljän, raskaan taakan kantajan. Oven aukaisi Hän taivaan, poisti tieltä syyttäjän. Golgatalla, Golgatalla, ”Kaikk` on täytetty!”
Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!
Me ylistämme Kristusta
Karitsan uhritiestä.
Maa, taivas kiittää voitosta
kärsivää ristin miestä.
On kaiken yllä kirkkaus,
ja aamu, ylösnousemus
tuo toivon maailmalle………
Johannes 11:25 Jeesus sanoi hänelle:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Siunaten: Suvi
maalis 8, 2023 | Kirjoitukset
Herran Henki etsii mihin laskeutua. Ketä koskettaa. Kun Hän tulee: kaikki uudistuu.
Eilen sunnuntaina kokouksessamme oli erityinen väreily, kuin vedenpinta kesäisellä järvellä, kimmallusta ja liikettä. Kuitenkin kauneutta, jossa sisimmästä nouse syvä odotus.
Huokaus: tule Herra Jeesus, ilmesty ja vaikuta, tee uutta.
Nuo alku ajatuksiksi, sanana herätys, se on sana joka ärsyttää, ihastuttaa, vihastuttaa, odotuttaa, ja nostattaa kaipausta ja vaikka mitä. Sydämmen huuto Jumalan edessä.
Ehkä osuvampaa olisi sanoa odotamme Herran Jeesuksen ilmestymistä keskuuteemme, voimassaan, ja kirkkaudessaan, vapahtamaan, uudistamaan, valtuuttamaan.
Puhaltamaan pois ”hämähäkinverkot” sisimmästmme, ja tuomaan syntiset Herran luo.
Olisiko nyt aika, osaisimmeko jo armosta, tehdä tilaa, että näin voi tapahtua.
Sydämmissämme, seurakunnissamme ja paikkakunnillamme jne.
Maailma huokaa ja me huokaamme.
Vähän on heitä joilla ”kaikki” on hyvin.
Uskovina tiedämme kun Herran läsnäolo laskeutuu, meiltä ei puutu mitään.
…………………
Miten ihmiset ovat kokeneet herätyksen ilmapiirin:
– Oli kuin Jumala olisi laskenut kirkkauttaan ja läsnäoloa yllemme…
– Ihana sisäinen virkistyminen hengessäni.
– Päämäärätietoisuus mikä on kutsuni.
– Pääsy menneestä ja luottamus tulevaan.
– Moni parani ja sai avun.
– Rakastuin päättömästi jälleen Jeesukseen.
Tietenkin Jumalan läsnäolossa tapahtuu paljon muutakin, myös monia uusia uskovia tulee uskonpolulle. Tarvitaan siis myös jotain ”järjestäytymistä”, jotta voimme pitää huolta heistä, ja opastaa alkuun uskonpolulla jne.. Tarvitaan luotettavia pastoreita ja johtajia tälle kaikelle, ettei ihmisten mielihalujen mukaan homma riistäydy harhapoluille. Ei yli eikä ali, silti antaen Tuulen puhaltaa.
Herätys vaatii paljon, mutta antaa enemmän. Saada olla osana, mukana sen Herran Hengen pilven alla, joka laskeutuu yllemme, jossa armo ja laupeus kohtaavat ihmistä, miten ihmeellistä.
Yksi asia käytännön tasolla on varma: rukous (olla yhteydessä Jumalaan) ja antautuminen ehdoitta Jumalalle ovat herätyksen perustus. (tarkoittaa, puhu Herra, palvelijasi kuulee.)
Toinen. Koska taistelu on todellinen, rukouksen tulee olla läpimurto rukousta, päättäväistä ja peräksiantamatonta. Kaipaavaa ja kaikkeen valmista, päämääränä nähdä Jumalan ilmestyvän.
Tähän taisteluun kuuluu myös se, että taidolliset johtajat pitävät silmällä ,etteivät ns.”suuret nimet jotka haluvat saada itselleen tai työlleen tms, keskellä herätystä, valtaa ja kunniaa” yritä kaapata herätystä.
Herätyksen vartioiden tulee myös kyetä karkoittamaan, tai rauhoittamaan tulen ”sammututtajat”, sekä ylimääräiset lainlukijat. Pelot ja ylilyönnit.
Kyllähän herätykseen kuuluu parku, ja vapina, ilo ja vaikka tanssi, huudahdukset tms, kun Herra tekee syvää työtä ihmisen sielussa, se ei kuitenkaan ole olennaisin osa herätystä jota etsitään, eikä sielullisuus saa alkaa hommaa hallita. Silti koska ihminen on kokonaisuus, paljon sattuu ja tapahtuu, kun sisimmän muutostyöt on käynnissä.
Lopputuloksen kuitenkin tulee olla kunniaksi Jumalalle.
Kolmas. Herätys muuttaa aikataulut ja rutiinit. Puolitoista tuntia kerran viikossa ei ehkä toteudu vähään aikaan, kun Henki puhaltaa.
Voi olla että sunnuntait menee seurakunnalla, aamusta iltaan ja ylikin.
Tai viikko, tai kuukausi tai vuosi.:)
Silti vaivannäkö ja hinta unohtuu, kun tuuli koskettaa ja koet itsesi niin eläväksi kuin jo olisit jossakin uudessa todellisuudessa, siinä johon meidät on kutsuttu Kristuksessa.
Jossa voimassa jaksaa, ja haluaa tehdä Hänen tahtoaan.
Haluaa nähdä Herran Hengen toimivan kuin apostolien teoissa aikoinaan.
Haluan sanoa sydämmestäni: Puhalla Jumalan tuuli, tule ja ilmesty, anna meille, seurakunnallesi ja koko suomen maalle Jumalan nälkää, lähetä nyt herätyksen ajat.
………………..
Suvi
Viimeisimmät kommentit