1 John 1:9: “If we confess our sins, he is faithful and just and will forgive us our sins,
and purify us from all unrighteousness.”
Nyt Herra haastoi sydäntäni aiheella, jota lähestyn arasti. Kompastelen, yritän kirjoittaa aiheesta jotain luettavaksi kelpaavaa.
Hätäinen raapaisu, kuten eräs ystävä kirjoittamiaan runoja nimittää. Toivon ja rukoilen, etten lisää kenenkään kuormaa, kyse on puhtaasta omastatunnosta,ja rauhasta Jumalan kanssa, ei sormella osoittelusta. Jeesus on meidän edelläjuoksijamme tässäkin. Hän on se joka näkee sielumme syvyyksiin asti, ja osaa hoivata meitä jokaista yksilöllisesti. Tämä on vain ”muistutus itselleni ja ehkä jollekulle muulle” miten vapauttavaa on antaa anteeksi.
Tärkeää ja vaikeaa.
Me, jotka olemme vaeltaneet Jeesuksen seurassa jo kauan, tiedämme kuinka arka tämä aihe on. Kukaan, ei uskova, sen paremmin kuin uskovakaan, ei selviydy elämästä ilman lujia iskuja, jotka sotivat oikeudentajuamme vastaan. Joskus ne tuntuvat ”oikeutetuilta”, silloin anteeksiantaminen on pikkuisen helpompaa. Joskus, kun joku tekee meitä kohtaan suurta vääryyttä ilman mitään näkyvää syytä, se on todella vaikeaa, ensin antaa anteeksi, sitten jopa, ehkä jossain määrin edes: unohtaa tuo kärsimämme paha. Jättää kaikki Herralle.
Meitä kutsutaan antamaan anteeksi.
Anteeksiantamuksessa on voimaa.
Se vapauttaa, niin meidät, kuin heidät, joille annamme anteeksi.
Silti painottaen sanon: vääryyttä, ja laskelmoivaa ilkeyttä tms ei tarvitse, eikä saakkaan hyväksyä. Jatkuvaan hyväksikäyttöön millään elämän alueella ei ole syytä suostua. Annan anteeksi on avain rauhaan, ei siihen että antaisimme itsemme jatkuvan vääryyden kohteeksi ilman muutosta tilanteeseen. Anteeksi voi, ja saa, ja oikeastaan pitää silti antaa. Niin hyvin kuin kykenemme. Tämä on se suuri vaikeus, kun jokin asia voi olla niin väärin, kuin vain olla voi, silti anteeksiantamus on hyvä ja tarpeellinen avain. Avain päästä eteenpäin, ja jos ei aivan unohtaa, niin katkaista tuon tilanteen, asian tai ihmisen ”hallintavalta” meihin. Päästää sielumme vapauteen. Jumalan tahdon mukaan. Iloitsemaan uskostamme ja kasvamaan siinä vapaasti.
Rauhaan on Jumala meidät kutsunut.
Meillä tulee olla terve itsekunnioitus, niin ettemme asetu kenenkään ylikuljettaviksi, tai mielivallan alle. Silti annamme anteeksi. Nämä kaksi eivät sulje pois toisiaan.
Otamme vastuun anteeksiantamisesta, mutta myös siitä miten elämme. Emme jää syytösten viidakkoon ja tuomioita tekemään. Nekin kun sitovat meidät, tuohon meille aiheutettuun vääryyteen. Aikuisuus uskossa ja luja luottamus Jumalan armoon auttavat tässä.
Uskon Jumalallinen näkökulma, emme toimi niinkuin he jotka eivät Jumalaa tunne. Tietysti aina, jos mahdollista, niin myös asioiden tasapainoon saattaminen on hyväksi. Sovinto veljien ja siskojen kera on suloista, niin Raamattu meille kertoo :). Käytännöllisesti myös on hienoa, jos jokin vääryys saadaan oikaistua jne. On niin paljon mitä emme ymmärrä, emmekä inhimillisesti ehkä koskaan voi muuttaa muuksi.
Raamatussa on monta kertomusta, jotka tukevat tätä: he antoivat asiat Jumalalle, joka näkee, tietää ja joka on hyvä. Inhimillisellä viisaudella ja taidollisuudella on rajansa, Jumalan ymmärrys on kaiken yli käyvää, ohi sen mitä me näemme tai ymmärrämme.
Seurakunnissa tulisi vallita sellainen rakkauden täyteys, että kaikki uskaltaisivat vapaasti kasvaa Kristuksessa. Meidän tulisi rakastaa myös lähimmäisiämme, ja kunnioittaa heitä. Juuri sellaisina kuin he ovat, virheineen kaikkineen. Emme etsisi toisistamme vikoja, vaan tukien ja hellästi siunaten, auttaisimme toinen toisiamme eteenpäin tässä itsekkyyden ajassa jota elämme.
Kristillisessä vaelluksessa anteeksiantamus on yksi kulmakivistä. Sitä tulisi runsaasti harrastaa.
Keille sitten pitää antaa anteeksi?
Kaikille? Tavallaan kyllä.
Niin usein kuin vain tarvetta on.
Omassa elämässäni olen joutunut antamaan anteeksi myös itselleni, ja Jumalalle. Juu, luit oikein. Kun et ymmärrä, jäät ehkä ikäänkuin kiinni tunteittesi vangiksi, jolloin anteeksianto jopa Herralle voi olla tarpeen, näin vapautat itsesi, siirryt ”syyttäjän” paikalta, armoa tarvitsevaksi. Tietenkään hän ei ole tehnyt vääryyttä, se vain on sinun näkövinkkelistäsi ollut kuin olisi.
Muistan kuinka keskenmenon jälkeen olin ihan lukossa, ja pääsin oikeastaan eteenpäin vasta kun annoin Jumalalle anteeksi. Hän, jolla on kaikki valta oli sallinut (tai suunnitellut) niin käyvän. Se vain ei käynyt järkeen. Halusimme lapsen, meillä oli asiat kunnossa ja lapsi olisi synytynyt uskoville vanhemmille jne. Oli laiha lohtu kuulla näin käy usein jne. Menin aivan lukkoon ja mykistyin Jumalaakin kohtaan. Anteeksiantamukseen nöyrtyminen, Jumalalle siis, avasi lukon ja pääsin taas eteenpäin.
Ei se heti iloa ja rauhaa palauttanut, surutyö elämän vaikeissa käänteissä on osa prosessia. Kuitenkin anteeksianto/ hyväksyminen: Herra on Jumala, se avasi Jumalalle pääsyn parantamaan ja hoitamaan minua.
Nöyrtyä Jumalan tahtoon, antaa tilanne hänelle, on kova läksy, silloin erityisesti kun emme ymmärrä Hänen teitään.
Ihan maallisella puolellakin anteeksiantamisen hyödyt on todettu. Alentuneena verenpaineena, ja tasaisempana sydämensykkeenä jne.. Toisinaan myös selittämättömät kivut, ja masennus ovat parantuneet anteeksiantamuksen myötä. Kun suostumme meihin palautuu ”rauha”, voimme paremmin.
Kun annat anteeksi, saat vastaanottaa Jumalalta asiaasi ns. päätöksen, asia on loppuunkäsitelty, anteeksiannettu. Saat myös armon alkaa puhdistua anteeksiantamattomuuden mukanaan tuomasta toisten syyttelystä, ja syyllisyydestä, häpeästä ja tuomiosta. Se taakka jota olet kantanut poistuu. Ihmiset eivät aina heti ymmärrä, että olet nyt vapautuksen tiellä, mutta pidä kiinni siitä että anteeksiannettuasi sinä olet vapaa. Puhdistus on tapahtunut, ja paranemisprosessi on alkanut. Haava umpeutuu, ja vaikka arpi jäisikin, sen ei pitäisi enää kauaa tai paljon sattua. Kun muut syyttävät, älä ota sitä syytöstä sydämeesi vaan usko: olet saanut syntisi anteeksi.
Synnin seurauksia joskus joutuu sitten selvittelemään, mutta se on eri asia.
Aina ei edes ole kyseessä synti, ei sinun tai jonkun toisen, elämässä vain on kaikenlaista vaikeaa.
Aina jos jäät täysin kiinni anteeksiantamattomuuteen, kohdistuu se sitten Jumalaan, itseesi, johonkin tilanteeseen, tai muihin, etsi apua joltain luotettavalta uskovalta, joka voi kanssasi rukoilla, ja ohjata sinua Jumalan armoon ja rakkauteen. Muista kyseessä on prosessi. Yksi rukous kerta ei ehkä riitä. Älä anna minkään katkeruuden juuren kasvaa. Älä luovuta ennenkuin koet vapauden ja rauhan. Astu siihen armoon, jonka takaajana on itse Herra.
Jumala toimii meidän elämässämme aina iankaikkisuus mielessään, ja voimme olla aivan varmoja siitä, että hän ei jätä työtään kesken. Jeesus Kristus haluaa antaa anteeksi, Hänen tahtonsa on pestä sinut vitivalkoiseksi. Luntakin valkeammaksi, uudelleen ja uudelleen. Hän kumartuu ja pesee seuraajiensa jalat. Auttaen esimerkillään myös meitä, oppimaan antamaan anteeksi.
Rukous:
Jumala, vastaanotan sinulta nyt anteeksiantamuksen. Kiitos, että puhdistat minut kaikesta vääryydestä, ja teet minussa armosi kautta sen työn, että voin täysin antaa anteeksi, niin itselleni, kuin muillekkin. Auta minua elämään uskoen, ja luottaen kaikessa sinuun.
Luo minuun puhdas sydän: (psalmi 51)
Varjele jalkani kompastumasta kuten Daavid psalmissa asian ilmaisee.
Kiitos Jeesus, että annoit suurimman mahdollisen uhrin; itsesi, että me voisimme olla anteeksiannetut. Annoit esimerkin, jota seurata myös nöyryyden ja anteeksiantamuksen suhteen. Anna anteeksi anteeksiantamattomuuteni.
Auta anteeksiantamaan myös muille heidän rikkomuksensa.
Sinä ymmärrät ja rakastat.
Sinun armosi riittää.
Auta myös tietämään miten toimia sen jälkeen, kun olemme anteeksiantaneet, kyseisen asian/ ihmisen / tilanteen suhteen.
Päästä minut kaikesta pahasta, väärästä häpeästä, ja peloista, ja anna rohkeutta valita, ja nöyrtyä kaikessa Sinun tahtoosi. Paranna sieluni haavat ja palauta minulle rauha.
Kiitos Jeesus että saan aina uskoa ja luottaa sinuun. Amen.
Niin, meille helluntalaisille, Hän on niin tuttu, että välillä me ikäänkuin ”sokaistumme” ja unohdamme, kuka Hän oikeastaan on. Jumalan kolminaisuudessa, hän on yksi Jumala.
Pyhä Henki, lähetetty maailmaan Jumalan luota, ihmisiä varten.
Erityislahja Jeesukseen uskoville. Jokaiselle joka Herraan uskoo.
Jokunen vuosi sitten eräässä solussa kokosin listaa (netin avulla) Pyhän Hengen ominaisuuksista, ja nyt jaan tässä tuon listan. Toivon, että se saa muistuttaa meitä siitä suurenmoisesta lahjasta jonka Jeesus omilleen vielä nytkin lahjoittaa.
Uskallan sanoa, nyt jos koskaan, tarvitsemme Pyhän Hengen.
Emme vain uskomme sinetiksi, vaan voimaksemme, ja lohdutukseksi.
Uskovina tarvitsemme päivittäin hänen läsnäoloaan ja ohjaustaan.
Onneksi lupaus on yhä voimassa: Kehoitus; vastaan ottakaa Pyhä Henki.
PYHÄ HENKI on PERSOONA ja JUMALA.
Hän on pelastuksemme sinetti ja takuu. Ef. 1:13,14
Raamattu kertoo kuinka hän kaikessa kirkastaa Kristusta.
Pyhä Henki on mukana kaikessa Sanan ilmoituksessa.
Ei olisi Raamattua ilman Pyhää Henkeä.
Ensimmäistä kertaa hänet mainitaan Raamatussa 1 Moos. 1:2
Viimeistä kertaa, Ilm. 19:10.
Koska Pyhä Henki on persoona:
Hän puhuu 1 Tim 4:1
Hän rukoilee Rm 8:26
Hän todistaa Jeesuksesta Joh 15:26
Hän asettaa Apt. 20:28
Hän murehtii Ef. 4:30
On asioita joita Hän ei salli.
Tilanteita joissa Hän estää, (meitä puhumasta, ta toimimasta tietyillä tavoilla.)
Kaikessa Hän on puolustajamme ja kaiken lohdutuksen tuoja.
Pyhällä Hengellä on kaikki jumalalliset ominaisuudet:
Hän on kaikkialla läsnäoleva. ps. 139:7
Hän on kaikkitietävä. Jes 40:13 1 Kor.2:10,11 Joh 14:26
Hän on kaikkivoipa. Sak.4:6
Hän on iankaikkinen. Hebr. 9:14
Hän tekee ihmeitä. Apt. 8:36
Raamatussa Pyhästä Hengestä sanotaan:
Hän on totuuden henki. Joh. 14:17
Elämän henki. 1 Moos. 2:27
Neuvonantaja. Joh. 14:16
Neuvon ja voiman henki. Jes 11:2
Herran pelon henki. Jes. 11:2
Armon henki. 10:29
Viisauden ja ymmärryksen henki. Jes 11:2
Rukouksen henki. Sak. 12:10
Eläväksitekevä henki. Rm. 8:11
Luvattu henki. Apt. 2:33
Levon henki. Jes 63:14
Uutta luova henki. Ps.104:30
Herran henki. Miika 2:7
Kristuksen henki Filip. 1:19
Häntä verrataan;
Kyyhkyseen. Mt. 3:16
Jumalan sormi. 2 Moos. 8:19
Jumalan käsi. 2 Aikakirja. 30:12
Tuli. Apt. 2:3
Öljy. 1 Sam. 16:13
Vesi. Sak. 14:8
Viini. Ef. 5:18
Kuin kaste. Sn. 19:12
Kuin elävä veden virta. Joh 7:38
Esikoislahja. Rm. 8:23
Herran voima. Lk. 5:17
Hän on taivaasta Jumalan luota lähetetty henki. 1 Pt. 1:12
Henki joka vuodatetaan korkeudesta. Jes 32:15
Jumalan lähettämä Puolustaja. Joh 15:26
Voiman, Rakkauden ja Raittiuden henki. 1 Tim.1:7
Pyhän Hengen pää tehtävä on kirkastaa Kristusta, synnyttää usko ihmissydämessä, ja ylläpitää uskoa. Pyhä Henki sitoutuu kaikessa Jumalan Sanaan.
Jos tämätekstini inspiroi tutustumaan häneen enemmän, se on tehnyt tehtävänsä.
Meitä kehoitetaan janoamaan lisää Herran tuntemusta.
Vaikka jo uskoon tullessamme, meihin asetetaan Pyhän Hengen sinetti, tuo kehoitus tarkoittanee: pyydä lisää, että ihan sinne ns. ”uimavesiin” asti, sinne syvemmälle, Pyhän Hengen vuodatuksiin pääsisimme, jossa Herra on kaikessa mukana.
Pyytäessämme saamme, ja rukouksiimme vastataan.
Valinnat ovat sitten Herran, kuka ja millä tavoin elämässään tuo esiin sitä vaikutusta,
jonka Herra henkensä kautta kussakin esiin tuo.
Voimme vain sanoa: Tule Pyhä Henki. Uudelleen ja uudelleen.
Toisille se on ihanaa perheiden yhdessäolon aikaa, toisille edesmenneiden aikojen muistelua,
ja jopa suurta yksinäisyyttä. Lepoa heille, joille se oli tauko työn uurastuksesta.
Kiitosmieltä kuitenkin, jos ja kun olemme saaneet vastaanottaa ihanan pelastuksen Jeesuksessa,
ja sen mukanaan tuoman rauhan ja ilon. Ylistys Jumalalle.
Kristittyinä, kun katsomme tyhjää ristiä, tiedämme voitto oli täydellinen.
Kristus nousi kuolleista. Hän elää voittajana Isän oikealla puolella halliten jo nyt.
Kaikki vallat ja voimat ovat asetetut Hänen jalkainsa alle.
Kukistaessaan Saatanan, synnin ja sairauden ja kuoleman,
Jeesus myös vapautti meidät elämään uutta elämää Hänessä, vapahtajamme yhteydessä päivittäin.
Riemuvoitto, lopullinen ja ikuinen, se on saatu!
Totta on, usein emme koe niin, miltei päinvastoin. Kuin olisimme heitetyt myllyihin joiden jauhantaa hädin tuskin kestämme. Pelko, ja hylkäämiset, ja syytökset tuntuvat musertavan meidät.
Kaikenlaiset kiusat, ja houkutukset ja omat toiveet. Niin usein emme oikein jaksa katsoa ristiin.
Sen elämäämme tuoma armokin tuntuu kovin huteralta ja kaukaiselta.
Joskus, vaikka haluamme katsoa ja uskoa ristin voittoon, näemme vain harmautta ja pimeyttä.
Ihmiseloon mahtuu niin monta tuskaa.
Se ei muuta tosiasiaa, näemme tai koemme, tunnemme mitä tahansa.
Risti on Kristuksen voitonpaalu. Voitto on saatu.
Sanat: se on täytetty kuuluvat jokaiselle joka Häneen luottamuksensa asettaa.
Me olemme Voittajan puolella.
Mikään tai kukaan ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
Jumala on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan.
Minua on viime aikoina puhututtanut se lankeemus, jonka kukin löydämme itsestämme.
Olemme Raamatun mukaan ”syntinen suku”.
Tunne-elämämme, ja tahtomme on lankeemuksen ja omien halujemme muokkaamaa.
Siksi Jumalan Sana on mittanuora, joka kertoo meille totuuden, ei tunteemme, eikä olosuhteet.
Jumalan Sana sanoo: mikään ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
Aikoinaan olimme mieheni kanssa muutamilla kursseilla joilla opetettiin ns. ”vapauttamista” ja hengellistä sodankäyntiä. Paljon niissä opetus päivissä oli hyvääkin, mutta myös paljon ihmisen kovaa; pätemisen ja voiman osoituksen tarvetta. Teemme itsestämme usein turhankin merkityksellisiä Jumalan työtovereina:).
Toki toisinaan sekin kaikki oppi vapautuksesta jne on ollut hyödyksi. Omassa elämässäkin.
Mainitsen tämän asian, koska se jäi näistä opeista pysyvästi mieleen, useimmat siteet pohjautuvat joko pelkoihin, tai hylkäyksiin. Pahat kaksoset! Saatana käyttää näitä jatkuvasti, mitä erilaisimmissa tilanteissa, ja monin tavoin, usein muiden kautta, hämäten ja riistäen uskomme ja ilon.
Heikentäen uskoamme ja luottamustamme Jeesukseen.
Tavalla tai toisella jomman kumman juurisyyn kautta, sielunvihollinen yrittää saada tunteittemme kautta meistä otteen, jota sitten käyttää sitoakseen meidät. Joskus tarvitaan vapautusta, jopa tietynlaisten rukoustilanteiden kautta. Siinä ei ole mitään Raamatun vastaista. Jotkut siteet ovat lähes perittyjä, jotkut elämän mukanaan meihin tuomia. Jotkut itsevalittuja.
Siteet, (vähän kuin joku pikkupaha, joka istuu olkapäällä kuiskimassa mitä sattuu) jos ne jäävät elämäämme, ne estävät meitä elämään kiitollisena, ja vapaina, sitä Kristus-elämää johon meidät on kutsuttu. Ne tekevät meistä onnettomia ja epäileviä. Siksi on hyvä jos siteet katkaistaan, ja elämä isolla E,llä saa taas virrata meihin Kristuksen kautta.
Uskonnollisuudessakin on näillä alueilla suuri vaara sitoa meitä, sen sijasta että se vapauttaa. Asetamme mielellämme rajoja, ja tasoja ja asteikkoja, joilla arvioimme toisia, harvemmin itseämme. Raamattuakin voidaan käyttää, tahtomattakin, jopa ”lyömä-aseena”.
Aihepiiri on laaja, ja siksi mahdoton näin ohimennen syvemmin käsitellä. Enkä ole silleen päteväkään. Asiasta on monia hyviä kirjoja, jos kiinnostaa. Kannattaa vain tunnistaa nuo kaksi laajaa vaikutusalaa, ja taistella: ettei pelko, eivät hylkäyksen tuhannet muodot, pääse liiaksi elämäämme ohjaamaan, ja siinä vaikuttamaan.
Ohimennen sanottuna: myös kateus, tai ahneus jne löytävät juurensa peloistamme. Hylkäyksen juuret taas saattavat ohjata elämäämme niin ettei mikään riitä, jollakin elämän alueella jne.
Kuitenkin kaikki päätyy aina Kristuksen ristiin. Siellä saatiin pysyvä voitto.
Siksi sanonta: katso ristiin, on kaiken alku ja loppu. Se kattaa kaiken.
Siellä saatiin voitto myös laista. Voitto peloista ja hylkäämisen kivuista.
Ristin kautta Herra hoitaa omiaan, ja kasvattaa meistä uskossa vahvoja.
Herra luo meihin uskon kautta rauhaa ja levollisuutta, joiden kautta vaikeudetkin on mahdollista kohdata. Meissä itsessämme on valinnan mahdollisuus, antautumisen ja ristin juureen heittäytymisen kyky. Oikeutenamme on valita rauha, ja ilo Jumalassa, kiitoksen ja luottamuksen kautta, silloinkin kun myrskyää. Siihenkin tarvitaan Kristuksen ristinkuoleman tuoma voitto. Uskovina elämme kahdella tasolla, näkyvällä ja näkymättömällä. Siksi totuuden perusta on totuus itse: Kristus.
Rauhamme on Hänessä.
Tavallaanhan koko Uusi testametti kertoo siitä miten Kristus tuli vapahtamaan meidät synneistämme, lankeemuksistamme ja kuolemasta.
Toki myös sama sanoma löytyy Vanhastakin Testamentista, joskin verhotummin.
Jesaja 53:
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Paavalin kirje Roomalaisille: Luku 8
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
1 Johanneksen ensimmäinen kirje luku 4
14. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Herra auttakoon meitä itsekutakin elämään siinä vapaudessa ja kiitoksessa,
johon meidät on jo nyt Hänessä asetettu ja kutsuttu.
Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun.Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.
Tulevan vuoden 2024 häämöttäessä alkoi mielessänil liikkua ajatus ”Jumalan pelko”.
Sinnällään outoa, olenhan enemmän armosta puhuja jos saan valita:). Armoa, sitäpä juuri, mahdollisimman usein ja selkeästi. Me ihmiset kun osaamme niin helposti itseämme syyllistää,
kun kompuroimme, ja joudumme sen kautta Vihollisen meille auliisti tarjoamiin kahleisiin, ja taakoitetuksi, usein aivan turhaan. Kuitenkin ilman oikeanlaista Jumalan pelkoa, armonkin kokeminen ja sen vaikutus meissä jää vajaaksi.
Niinpä jotenkin tuo aihe alkoi hakea muotoa minussa. Toki voisin otsikoida tekstin, sanalla ”kunnioitus” mutta se ei ole aivan sama, kunnioitus syntyy tavallisesti jostakin, jonka tajuamme, tai tiedämme miksi kunnioitamme. Jumalan pelko taas on lähempänä uskon todellisuutta, jotakin johon ikäänkuin haparoiden asetumme, koska niin on hyvä. Antaudumme sen edessä. Koska siihen meidät on kutsuttu. Koska se jota rakastamme, toivoo sitä meiltä. Ja koska rakkaus pakottaa meitä hyväksymään Jumalan suuruuden edessä Hänen pyhyytensä olemuksen. Sen suuruuden, jota emme ymmärrä.
………………
(Room. 8:38-39).
-Jeesuksen uskovien ei tule pelkäämällä pelätä Jumalaa. Meillä ei ole mitään syytä aristellen pelätä häntä. Meillä on hänen lupauksensa, että mikään ei voi meitä erottaa meitä hänen rakkaudestaan
Ei Jumalan pelko siis ole ”kauhua”herättävää, jota pitää paeta hirvittävän pelon vuoksi, vaan jotain syvempää ja ikuista, kaikkivaltiaan katsomista, joka saa ymmärtämään oman pienuuden. Toki usein astumme Pyhyytensä eteen aralla mielellä. Niin pitääkin olla, sillä Jumalan Pyhyys saa meidät murtumaan ja hajoamaan, ja samalla sama Jumala, joka hajoittaa, myös kokoaa uudeksi.
……………….
Muutama ote Raamatusta, joiden kautta voi heijastella Jumalan pelon olemusta ja sen toivottavaa vaikutusta meissä, sen hyvää tekevää ”herättämistä” ja iloakin:
5. Moos. 10:12, 20-21 kuuluu, ”Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Pelätkää Herraa, Jumalaanne, palvelkaa häntä, pysykää hänelle uskollisina ja vannokaa valanne hänen nimeensä! Ylistäkää häntä, hän on teidän Jumalanne.
Sananlaskut 15:33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Sananlaskut 9:10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.
Matteus 10:28 Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää
ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
(Jostain poimin nämä):
Pidimme siitä tai emme – Jumala on sittenkin ikuisesti Pyhä Jumala!
Pyhä pelko ei ole pelon tunne, jota pitäisi tuntea ollakseen kunnon uskovainen.
Luoja varjelkoon meitä siitä uskonnollisuudesta, joka pakottaa tunteetkin lain alle.
Pyhä pelko ei löydy manipuloimalla tunteita, vaan tarkistamalla asenteita.
…………………..
”Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: Vaikene, ole hiljaa! Tuuli asettui, ja tuli
aivan tyven. Jeesus sanoi heille: Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole
uskoa?” (Mark 4:39, 40)
Jeesus ei rukoillut, eikä huutanut apua. Hän käski luonnon voimia ja ne tottelivat.
Galilean meri totteli. Myrsky tyyntyi. Opetuslasten reaktio oli mielenkiintoinen.
Vaara oli ohi, mutta juhla ei alkanutkaan:”Silloin suuri pelko valtasi heidät”.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole, että kokeneetkin kalastajat pelkäävät hukkumista.
Mutta eikö siinä ole jotain kummallista, että myrskyn laantuminen vain lisäsi heidän pelkoaan?
Kristuksessa opetuslapset kohtasivat jotain paljon uhkaavampaa kuin olivat koskaan
luonnossa kohdanneet. Tyvntyneen järven keskellä he joutuivat yllättäen tekemisiin
Pyhän kanssa ”Mikä mies tämä oikein on?” (Mark 4:41)
Uusi pelko voitti myrskyn aijemmin aiheuttaman pelon.
He tajusivat luonaan olevan jotain niin paljon suurempaa ja voimallisempaa,
kuin mikään mitä he koskaan ennen olivat nähneet, tai mitä olivat olleet lähellä.
……………
– Absoluuttinen pyhyys on ominaista ainostaan Jumalalle ja Luojalle, josta kaikki on,
ja jonka tahdosta kaikki on olemassa.
……………
Ihmeellistä on se, kun emme Hänen teoistaan luonnossakaan, (enää nykyään ainakaan, kun ”äiti-maat” ja maalliset ideologiat yms ovat vieneet meiltä ymmärrystä.) enää osaa nähdä Pyhyyttään, niinpä on suorastaan toivottavaa että meidät viedään joskus silmänräpäyksessä, ikäänkuin nuo kalastajatkin vietiin, katselemaan sellaista, mitä emme ymmärrä, mutta mikä herättää meissä jotakin, oudon hetken, jossa tajuamme olevamme kuin pikkuruiset muurahaiset joiden yllä lepää norsun armo! Jos se haluaisi, se voisi murskata kaiken hetkessä.
Meistä ei jäisi jäljelle mitään.
Kuitenkin Jumalan rakkaus pidättää. Suuruus jota emme voi käsittää on valinnut rakastaa meitä. Vaalia meitä. Silti se kutsuu meitä pyhyyteen. Sen tajutessamme kumarrumme eteensä. ”Tässä olen” Herra. Sano vain sana…
…………………
– Ei Jumalaa tarvitse taivuttaa antamaan meille armoansa, vaan syntisen on taivuttava ottamaan se vastaan. Tarvitaan nöyrtymistä Pyhän Jumalan edessä.
– Kun syntisen kipeimmäksi tarpeeksi ja ainoaksi lohdutukseksi on tullut pääsy Kristuksen luo – silloin hänen parannuksensa ja katumuksensa ja uskonsa takaavat sen, että hän on jo saanut armon Kristuksessa” (Rosenius, Vanhurskaana Jeesuksessa).
………………..
– Kuten näemme silmiemme edessä ns. Lopunajan tapahtumat ovat jo alkaneet, osa on vasta kuin heijastus tulevasta, osa jo raakaa arjen todellisuutta. Osa kuin profetaallista alkusoittoa, jota seuraa kohta loputkin kappaleesta. Niin Israel kuin kristitykin ovat kohta kovilla. Tuulet puhaltava ja myrsky pauhaa. Vain Pyhä Jumala tarjoaa suojan.
– Kun kysyisimme mikä Jumalaa suututtaa, yhtä usein kuin ajettelemme mikä minua/ meitä suututtaa, voi olla että saisimme Pyhän kasteen?
-Metodisti saarnaaja Samuel Chadwick; On ihmeellistä mitä Jumala voi tehdä murtuneilla sydämmillä jos vain Hän saa omakseen kaikki palaset.
…………………
-Kaipaatko Jumalan tahdon täyttymistä elämässäsi, hinnalla millä hyvänsä? Vaikka se ehkä johtaa sinua laksoihin joista et pidä. Tai oletko valmis polvillasi ryömimään mudan läpi? Tai kiipeämään ja kiipeämään kivikkoista rinnettä polvesi verillä tai… toki joskus voi käydä niinkin: että hetken saat leijua kuin ilmassa jo lähes siivekkäänä Hengen voimasta. Tehdä Hänen tekojaan armostaan.
Olla se joka julistaa, joka parantaa, ohjaa muita elämän tielle.
Jumalan tahto vie eri ihmisiä erilaisiin tilanteisiin, joissa Hänen läsnäolonsa tulee kauttamme ilmi.
Se ei ole helppoa, ei edes heille, joiden näemme toimivan voimassa.
David aikoinaan huudahti: minun sydämmeni on valmis! Hui. Miten uskalsikin.
Miten sinä tai minä? Kykenemmekö sanomaan samoin. Sydämmeni on valmis, Sinä jota ”pelkään”, saat toteuttaa tahtosi minussa.
………………..
Uusi Vuosi, uusi mahdollisuus rukoilla ja antautua. Uusi Vuosi, jossa kohdata, ja antautua Jumalan Pyhyyden edessä; ei niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin Sinä. Aivan kuten Jeesuskin sanoi Isälleen maan päällä ollessaan, kun tuli aika kuolla maailman syntien edestä.
Tarvitsemme Pyhän Hengen vuodatuksen ajan, tässä pimeyden eteiskammarissa, jossa kaikkinainen pahuus hipoo jo mittaansa. Vähempi ei riitä, tarvitsemme Pyhän Jumalan kosketuksen.
1. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.
Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.
Mitä kaikkea meille lahjoitettiinkaan tuon pienen lapsen myötä. Siellä Betlehemin yössä,
tallin hämärässä meille syntyi Vapahtaja. Koko maailman syntien sovittaja; Kristus, Voideltu.
……………………………………………………………………………………………………..
Siis kansat kaikki Te kiittäkäätte Herraa: Oi jouluyö Sä lohtu ihmisten Oi jouluyö Sä lohtu ihmisten………
Kuuntele myös laulu Betlehem, Ville Kinnusen laulamana. Upeaa.
……………..
Pieni Joululorunen/ runonen.
Miten helposti innostumme joulun sivuaiheista,
miten helposti mieli karkaa, ruoat, lahjat!
Tuleeko tonttu, viekö kirkkohon reki?
Paistuiko possu?
Ostitko nyt varmasti kaiken?
Muistitko kortit?
Veitkö jo kukat?
Kynttilät!
Illanhämyssä ajatus, rauhasta.
Rauhanruhtinaasta, joka odottaa.
Kaivaten sinua luokseen kaihoaa,
Tahtoisi rauhaansa lahjoittaa.
Osuu käteen seimen kuva, valossaan hohtava.
Oljilla suloinen lapsi, enkelien täyttäessä taivaan.
Raamatun viime luvuissa kerrottu:
Voittaja, Kuningas!
Meni uusiksi kaikki, sytytin kynttilän ja kiitin.
Katselin taivaisiin, odotin Vapahtajaa.
…………..
( Suomalaiset ovat kerran toisensa jälkeen valinneet tämän, suosituimmaksi joululauluksi,
Sävel on Sibeliuksen joten onhan sekin hieno juttu.)
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo. Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu. Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu. Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana. Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa. Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan: Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.
Viimeisimmät kommentit