Matkalla

Matkalla

Helmikuussa vuonna 2021 rintasyövän hoidot olivat jo siinä vaiheessa, että kävin joka päivä taksilla Seinäjoelta Vaasassa sädehoidoissa.

Itse hoito kesti noin 5 minuuttia, mutta matkoineen se oli 3 tunnin reissu joka päivä.

Nyt 2023 vuoden jo alkaessa uskaltaa katsella taaksepäin luottavaisesti, elämä jatkuu.

Aamu aamulta soitto keskustaksiin, ja taksi tuli ja taas mentiin, kolmen viikon ajan.

Joka aamu uusi mies: kelan taksareitten muodossa.

Sitä ehtii puhella kaikenlaista kun 2,5 tuntia on paikoillaan, ees taas matkat veivät tuon ajan.

Selkeästi monet kaipasivat kuuntelijaa, ja kun huomasivat sellaisen löytäneensä, puhuivat, kipeistäkin asioista ja vaikka mitä.

Taas kerran ajattelin miten tavattoman yksin ihmiset sisimmässään elävät, kun sairas mummoikäinen kelpaa sielunhoitajaksi yhtäkkiä. Kahden tunnin sydämmen ”purku”.

Maksu vain on väärinpäin, viisikymppiä siitä ilosta maksaakin kuljetettava.

Toki ehkä siinä oli Jumalalla sormensa pelissä että juttu luisti? Ja varmasti olikin.

Reissujen alkaessa tein itselleni päämäärän; jokaiselle arvokortti ainakin.

Halu oli tarjota edes ohimenevä ajatus Jeesuksesta.

Tehden myös matkoista jollain tavoin myös mielekkäämpiä.

Sekin siinä on, kun on akuutisti tietoinen kuoleman mahdollisuudesta, miten se voi tulla vaikka kuinka yllättäen, siinä tulee hätä myös muitten pelastuksesta.

Tuntui mukavalta, kun eräs sanoi heti selkeästi; kyllä minä uskon.

Lyhyt ja ytimekäs vastaus. Selkeä kannanotto.

En kyseenalaistanut, tai udellut uskoaan Jeesukseen. En kysynyt missä käyt tai muuta. Usko riitti.

Toinen osoitti vilpitöntä kiinnostusta. Kyseli ja kuunteli tarkkaan.

Kolmas murahti. Monenmoista.

Oli vain yksi joka jyrkästi pyysi minua olemaan mitään Jumalasta puhumatta. Vaikenin.

Niinhän se menee.

Antoi kuitenkin itselleni iloa. Sain olla ikäänkuin lähetetty joka päivä todistamaan.

Olihan minulla aikaa kotona näitä sitten rukoilla ja ihmetellä.

Syövällä on monta virkaa. Se vanha sanonta: kyllä ihmisen on päästävä lähelle ihmistä auttaakseen ja Jumalastakin todistaakseen, on totta.

Nähdä ja kuulla se toinen ihminen, hyväksyä, rakastaakin Jumalan voimasta.

Kuuntelin tässä joulunaikaan laulua kuinka suutarille tuli vieraita jouluna ja kyynel tuli silmään. Suutari pettyneenä kyseli yöllä: Mestari miksi et tullutkaan vaikka lupasit? Naapurillekin ehdin jo kehaista että tulet.

Vastaus oli: tulinhan minä kylään. Yksinhuoltajana kylmissään olevana, nälkäisen lapsen kera.

Pummina syömään ja viinoissani, avaimeni hukanneena naapurina.

Kiitos että autoit ja välitit.

Vuorisaarnankin laulusta tuli mieleen, kaikkine vaatimuksineen jotka ikäänkuin alleviivaavat miten kipeästi ja täydellisesti me armoa tarvitsemme ja saamme sitä myös, Saamme, että voimme myös muita armahtaa ja osoittaa muillekin Häntä jolta ainoalta armo ylemme vuotaa.

Ote Vuorisaarnasta Raamatun vuoden 38 käännöksen mukaan. Matteus 5: 3-16

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Piispa Wille Riekkisen mukaan Vuorisaarnassa eteemme piirtyy kuva teräväsanaisesta ja älyisestä opettajasta, joka huipensi Mooseksen lain vaatimukset äärimmilleen.

Jumalan valtakunnan etiikka on ehdoton – mutta onneksemme niin on armokin.

”Vuorisaarnassa Jeesus ohjaa meidät aivan kuin rautalangasta vääntäen rakkauden salaisuuden äärelle.”

Vuorisaarna ei ole tälle maailmalle annettu ohjeisto elää, vaan se kertoo
siitä, mihin suuntaan Jumalan tahtoo omiaan kuljettaa.


Vuorisaarna ei ole siis armon julistusta. Se on päinvastoin lakia, joka jatkuvasti
todistaa niin Jumalan omalle kuin muillekin, miksi he tarvitsevat Jeesusta
Vapahtajakseen. Vuorisaama on viimeistään se muuri tai seinä, joka pysäyttää tien
onnistuneimmaltakin itsensä pettäjältä.


Mutta samalla kun Vuorisaama osoittaa ihmiselle hänen mahdottomuuttaan: itse
omilla voimillaan ja kyvyillään miellyttää Jumalaa, se kertoo, millaista Jumala
tahtoisi jokaisen ihmisen elämän olevan.

Mutta missään vaiheessa ihminen ei toki kuvittele asemansaJumalan lapsena riippuvan siitä, miten hyvin hän onnistuu

Vuorisaarnan mukaan elämään.

Sillä kristityn elämä on oikeastaan tulemista siksi, mitä hän jo on.

Kristitty eli Kristukselle kuuluva ihminen on Jumalan silmissä täysin
nuhteeton, synnitön ja taivaskelpoinen.

Kristityn kilvoittelu taas on sitä, että hän
voisi elää vähemmän oman tahtonsa ja omien himojensa mukaan ja enemmän
lähimmäistensä iloksi ja Jumalan kunniaksi.

Siinä kilvoittelussa ei ole kuitenkaan
kysymys epätoivoisesta taistelusta saavuttaa Jumalan suosiota, vaan se on lapsen
kävelemään opettelua Isän turvallisessa ohjauksessa

Tämä ylläoleva, oli ote Jukka Norvannon ja Juha Erkkilä tekstistä netissä.

Nämä on tälläisiä pieniä katkelmia, ajatusten kirjoa elämän myrskyjen keskeltä. Mikään varsinainen opettaja en ole, enkä luule olevani:). Kristusta kompastellen seurailen.

Siunattua Uutta Vuotta 2023:

(Hebrealaiskirje 12:1-3 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. )

T: Suvi

Pieni todistus, kaikki on armosta

Pieni todistus, kaikki on armosta

Minut kastettiin Turun helluntaiseurakunnassa 1984. Olin saanut uudestisyntyä Jumalan

lapseuteen noin kahta kuukautta aijemmin. Uskoon tultua, kaikki mitä olin kuullut ja tiennyt Jeesuksesta muuttui eläväksi. Raamatun sana maistui. Rukous oli etuoikeus josta ammensin joka hetki jne. Oli kuin olisin astunut iki-onnellisten maahan, jossa kaikki oli vain ja ainoastaan hyvää .

Nuo alun muutamat kuukaudet silmilläni oli Jeesukseen umpirakastuneen ruusunpunaiset silmälasit, joiden läpi katsellessa, kaikki oli ihanaa.

Silloinen käytäntö Turussa oli kahden tapaamisen mittainen ns. ”kastekoulu”, ennenkuin uskova hyväksyttiin kasteelle. Ensimmäiseen tapaamiseen menin silmät säihkyen, varmana uskoni riittävyydestä ja iloisena. Tulin pois tapaamisesta otsa syvissä rypyissä. Hyvin surullisena, minulla oli ongelma. Aika isokin sellainen kuulemma, minä poltin silloin tupakkaa, olin polttanut jo useita vuosia, melkein askin päivässä.

Silloinen pastorimme oli tapaamisessa sanonut: heitä joilla on yhä jokin synti, jossa he ovat kiinni, kuten tupakka tai viina tms, heitä ei kasteelle vielä hyväksytä. Pitää olla puhdas. Nykyään haastaisin häntä hieman lain ja armon jännitteistä, silloin se oli niinkuin oli, marssiaskeleet oli nyt annettu: tupakka tai kaste.

Toki ymmärän sen nyt paremmin, mitä käytännöllä haettiin, mutta mustavalkoinen astelma, jolla asia kerrottiin, olisi voinut jopa ajaa minut pois, ellen olisi ollut Jeesukseen niin rakastunut.

Käskytettyä rakkautta tarjottiin sen ilolla taipumisen sijaan joka oli ihanaa. Minua itketti.

Sisäisetkin syntimme karsitaan pikkuhiljaa, osaa kannamme hautaan asti, ei, emme me ole puhtoisia kastettaessa, kun emme siihen täyteen vanhurskauteen pääse edes koko elinaikanamme, siksihän Jeesuksen piti kantaa meidän syntimme. Tarvitsemme Vapahtajan joka maksoi hinnan meistä.

Me voimme esittää, ja vaadimme muilta sellaista mihin ei Jumalan Henkikään aja. Laki on orjuuttaja kuten Galattalaiskirje selvittää.

Kukaan ei ehkä siellä tiennyt että poltin, itse tiesin, ja olin nyt sitten varma, että seinä nousi pystyyn. Ruusunpunaiset silmälasini heitettiin kerralla pois, piti siis ryhtyä itse tekoihin?

Asetelmassa kaste vai tupakka, tajusin Herra ei ollutkaan minuun niin tyytyväinen sellaisena kuin olin, piti parantaa vielä. Enkö kelvannutkaan? Piti kelvata. Luulin että olin jo kelvannut? Rakkaus olikin ehdollista? Kyllä siinä silmät pyöristyi. Piti niin kovasti.

Laki astui esiin, oli heti valmis vaatijaksi. Painopiste siirtyi Jeesuksesta minuun. Oliko kyllin hyvä?

Kuitenkaan en sitä ihan silloin ymmärtänyt, olinhan kuin lapsi, joka sai ohjausta uuteen elämään.

Uskonasiat eivät olleet minulle tuttuja. Hyväksyin sisäisesti sitten: ikäänkuin, no näin se menee,

en osannut tai uskaltanut silloin kyseenalaistaa asioita.

Onneksi nämä käytännöt ovat nykyään osin parantuneet. Ainakin toivon että ovat?

Ymmärrämme antaa tilaa Pyhälle Hengelle johtaa ja kouluttaa, ohjata eteenpäin.

Uskoon tulo on polun alku, polun jonka edelläkävijä jokaisen kohdalla on Jeesus itse.

Kaste, halusin kasteelle, sen tiesin. Sinä iltana kotiin päästyäni laitoin huokauksin ja rukoillen tupakka-askin keittiön kaapin ylähyllylle ja sanoin Jeesus auta. Menin nukkumaan aikaisin, ja unohdin aamulla töihin lähtiessä laittaa sen askin laukkuuni. Päivä kului ja iltakin meni, toinen yö.

Seuraavakin päivä meni ja sen iltana tajusin, ei ollut ollut mitään vaikeutta olla polttamatta.

Kai siinä ylpeydellä ajattelin: näinhän sen piti ollakkin, sinne se jäi ylähyllylle, minun synti.

Osasinhan minä tämän. Kyllä olin hyvä. Taidan sittenkin kelvata? Yhdessä eteenpäin minä ja Jeesus.

Kuinkas ollakkaan, ei meitä aivan niin helpolla päästetä. Kuten sanottu, sinä iltana ylpeänä ajattelin miltähän tupakka nyt maistuisi, varmaan pahalta. Hetkellisessä uhossa: pitääpä koittaa.

Ihminen on aika tyhmä, ihan totta, minä ainakin toisinaan. Hyvältähän se maistui.

Siitä tulikin sitten ihan oikeasti, onneksi vain kahden vuorokauden mittainen kova taistelu,

tupakka vai kaste. Kumpi oli tärkeämpää?

Jumala uudelleen armahti, ja sain vapauden toistamiseen. Vapauden olla edes haluamatta jatkaa tupakointia koskaan. Nykyään en siedä hajua tai savua oikeastaan lainkaan, kuitenkin se oli niitä uskoontuloni ensimmäisiä ihmeitä, täysi vapaus tupakasta.

Niinpä olin nyt ”kelvollinen” pestäväksi. Kastekokemus oli itselleni todella merkittävä.

Muistan sen ilon yhä. Olin saanut uuden alun. Olin uusi luomus Kristuksessa.

Miten tämä liittyy Jouluun?

Ellei meille olisi syntynyt maailman Vapahtajaa, Jeesusta, meillä ei olisi toivoa eikä tulevaisuutta.

Seimen eteen on hyvä yhä kumartua, nöyrtyä ja hiljentyä ymmärtämään pelastuksen suuruus ja ilo.

Armo ilmestyi. Otti ihmislapsen muodon. Kantaen lupausta pelastuksesta joka on kaikki riittävä koko maailmalle. Viaton uhri ilmestyi kantamaan synnit täydellisesti puolestamme. Kunnia Jumalalle!

Meistä taistellaan, armo vai laki? Usko joka luottaa, vai kova oma yritys kelvata? Odottaessamme jälleen Jumalalta virvoituksen ja herätyksen aikaa suomelle. Saamme terävöittää täydellisen armon merkitystä mielissämme, ettemme vaadi muilta lain kautta, kun Jumala haluaa ottaa kädestä, rakastaa ihmistä sellaisenaan. Hän muuttaa ja opettaa ajallaan. On monia tapoja olla uskossa. Varokaamme lain vaatimuksia omassa elämäsämme. Varokaamme myös ettemme vaadi muilta lain täyttämistä, tai sitä että heidän polkunsa tulee olla samankaltainen kuin omamme. Jumalalla on monenkarvaisia lapsia.

Joulu on Armon ilmestymisen juhlaa, armon jota me kaikki tarvitsemme, joka päivä, joka hetki.

Kiitos Jeesuksesta joka kaiken kaikessa vaikuttaa.

Terv, suvi

TOIVO

HYVÄÄ VUODEN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ JA SIUNAUSTA KAIKILLE VUONNA 2020.

Toivo ja toivoa tarkoittavat sanat onkäännetty hebreasta ja kreikasta sanoiksi: odottaa, toivoen odottaa, jonkin hyvän odottamista

Uusivuosi lupauksia täynnä ja toivoa että voisi lupaukset täyttää.  Usein se onnistuu kevätkuukaudet mutta sulaa jo sitten kesän lämpöön, mutta ei haittaa uudet lupaukset taas tulevaan vuoteen.

Toivo on aika ihmeellinen asia,se kun kulkee arjessa kanssamme jatkuvasti.  Johtuu varmaan siitä että toivo on lujasti ankkuroitu ihmisen sielunelämään.  Saarnaajan kirjan luku 9 jae 4 ja sen alkuosa, ”onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien elävien seurassa, toivoa”      ilman toivoa on ihminen kuollut.   Toivo paremmasta pitää ja on aina pitänyt ihmisen elämän syrjästä kiinni.

Toivolla on keskeinen sija sekä vanhassa että uudessa testamentissa.  Löydämmekö mitään mihin ankkuroida toivomme  niin ettö sen näkee täyttyvän.   Näkyväiset asiat eivät kuulu tähän, eihän kukaan sitä toivo minkä näkee, tavaroita kyllä ,jotka ei kuitenkaa täytä eikä vastaa syvempään toivoon joka sielussamme on.

Israel toivoo jumalalta messiaanista lunastusta,lupaus messiaasta antaa sille tulevaisuuden ja toivon.   Lupauksen antaja on luotettava  jumala itse. Jer.29.11       hän on myös pakanoiden toivo( siis meidän)    vaikka maallinen toivo menisikin, uskovalla on kuitenkin iankaikkisuuden toivo   jes 25:8″ hän hävittää kuoleman  ainiaaksi, ja herra, herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.  Sillä herra on puhunut”-

Toivo joka liittyy messiaaseen ja tulevaan jumalan valtakuntaan sekä ylösnousemus uskoon.

Daniel 12:1-3.       Siihenaikaan nousee miikael se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka,kun kansoja on ollut hamaan siihen aikaan asti.   Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.    Jae 2        ja monet maan tomussa makaavista heräjävät toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.    Jae 3    ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Tässä muutamia ajatuksia ja jakeita sanasta siihen mikä on todellisen toivon täyttymisen perusta ja täyttymys.   Toiveitahan meillä aina on ja runsaasti varsinkin sen näkyvän suhteen. Kaipaus on myös sana joka liitetään toivoon.  Se toivo on kaipausta löytää,saada vastaus,saada yhteys todelliseen elämään, ettei tarvitsis olla niin eksyksissä.

Hebrealaiskirje  11:1  usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan,ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Huomaatko että usko tulee väistämättä toivon kaveriksi, se on välttämätön että päästään eteenpäin.  Usko on se luja luottamus siihen mitä toivotaan.1 pietarinkirje 1:3   ylistetty olkoon meidän  herramme jeesuksen kristuksen jumala ja isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon jeesuksen kuolleistanousemisen kautta.

Siis toivo iankaikkisesta elämästä muuttuu eläväksi vasta kun usko tulee mukaan tähän kuvioon. Usko jonka herra antaa siinä uudestisyntymässä lahjaksi,josta pietari edel. Kirjoittaa.   Tästä nyt huomaamme että toivon tulee perustua johonkin muuten se on tyhjää mutta jos toivomme on jumalassa jeesuksen kautta,siitä emme pääse mihinkään,sen tulemme näkemään tulevaisuudessa.

Uskova on ihminen joka on syntynyt jumalan lapseuteen pyhästä hengestä ja hän tietää sen ja siksi hänellä on myös elävä toivo.  ”ja tämä toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.”  Näin sanoo hebr. 6: 19

Toivo ja usko liittyvät läheisesti toisiinsa,sillä toivo on tulevaisuuteen suuntautuvaan  uskoa. 1kor 13:13 niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus

Toivoa herättäviä asioita sinulle vuodeksi 2020, hän näkee sinut,sinun sydämmesi,sinun toiveesi,hän tuntee sinut, ja toivoo että sinäkin haluat tuntea hänet. Hieno lupaus uudelle vuodelle olisi että lupaisit etsiä herraa,hän tulee vastaan sinua ja ilolla sinusta iloitsee ja riemulla riemuitsee.

Tartu tähän toivoon,joka meille tarjotaan jeesuksessa kristuksessa,se on paras uudenvuoden lupaus jonka voit antaa.          Matteus evankeliumissaan sanoo  luku 6:33   vaan etsikää ensin jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.    Luku 7 jae 8  sillä jokainen anova saa etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Älä menetä toivoasi, laita kädet ristiin,sillä apu minulle tulee herrralta,joka on luonut taivaan ja maan, älä lannistu.

Siunaten tulevaa vuottasi 2020 toivon hyviä lukuhetkiä.           Raija

SYNTYMÄJUHLA

Tervehdys jälleen,vietämme jouluna vapahtajamme jeesuksen syntymäjuhlaa,enkä ole löytänyt ketään jonka syntymästä on kirjoitettu noin 700 vuotta ennen kuin hän syntyi,

Mitä muuta tästä lapsesta sanottiin,niin siitä teille tänään kirjoitan,se olkoon minun joulutervehdykseni teille kaikille.

Profeetta jesaja joka eli ainakin sen 700 vuotta ennen jeesuksen syntymää kirjoittaa hänestä näin. Luvussa 53 jakeet 2-7

Hän kasvoi herran edessä niinkuin vesa,niinkuin juuri kuivasta maasta.  Ei ollut hänellä vartta ei kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa,johon me olisimme mielistyneet.

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies,sairauden tuttava, . Jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,meidän kipumme hän sälytti päällensä.   Me pidimme häntä rangaistuna, jumalan lyömänä ja vaivaamana.

Mutta   hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden runneltu meidän pahain tekojemme tähden.  Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi,ja hänen haavainsa kautta olemme paratut.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,kukin meistä poikkesi omalle tielleen,mutta herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.,

Häntä piinattiin,ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas,joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

Siirrytään uudentestamentin puolelle     matteuksen evankeliumin luku 1  jakeet 18-21 jeesuksen kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä maria oli kihlattu joosefille,huomattiin hänen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana,pyhästä hengestä.

Sitä ei tainut tietää kuin maria yksin mitä oli tapahtunut ,ja siksi joosefkin epäili.

Jae 19     mutta kun joosef,  hänen miehensä oli ,hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään,aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.

Jae 20    mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa herran enkeli,joka sanoi: >>joosef daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi mariaa vaimoasi;sillä se mikä hänessä on siinnyt, on pyhästä hengestä.

Jae  21 ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi jeesus,  sillä hän on  vapahtava kansansa heidän synneistänsä.>>

Huomaatko yhtäläisyydet jesajan kirjan tekstin kanssa.  Kyllä siinä joosef oli ihmeissään  mutta jumalaa pelkäävänä miehenä hän piti totena mitä hänelle sanottiin.   Samoin  ,maria kun hänelle ilmestyi herran enkeli ja korkeimman voima varjosi hänet.  Luukas luku 1  jae  35  enkeli vastasi hänelle ja sanoi >> pyhä henki tulee sinun päällesi, ja korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myö se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman jumalan pojaksi……….

Kyllä oli marialla ja joosefilla miettimistä, ihmeellisiä asioita.  Ja ihmeet jatkuvat,maria lähti tapaamaan elisabetia joka oli raskaana kuudennella kuulla. Luukas 1 jakeesta 41  ja kun elisabet kuuli marian tervehdyksen,hypähti lapsi hänen kohdussansa, ja elisabet täytettiin  pyhällä hengellä

Elisabet puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: >>siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä

Ja kuinka minulle tapahtuu tämä,että minun herrani äiti tulee minun tyköni, ja niin sitte jakeesta 46 maria alkaa ylistää herraa.

Molempien naisten sanat ylistys ja kiitos on profetaalista,sillä katso nyt mitä maria profetoi ja sanoi jeesus lapsesta joka kasvoi hänen kohdussaan.

Ja maria sanoi:   minun sieluni suuresti ylistää herraa.   Ja minun henkeni riemuitsee jumalasta, vapahtajastani,  sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.  Katso  tästedes  kaikki sukupolvet  ylistävät minua autuaaksi

Sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria ja hänen nimensä on pyhä.       Ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen, niile jotka häntä pelkäävät.    Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan;  hän on hajoittanut  ne joilla on ylpeät ajatukset sydämmessään    hän on kukistanut valtiaat  valtaistuimiltaan, ja korottanut alhaiset………jne  kannatttaa lukea.

Maria viipyi elisabetin tykönä kolme kuukautta..   Sakariaan ja elisabetin poika syntyi  ja iihen liittyi myös mahtavia profetaalisia ennustuksia,  pojan nimi oli johannes joka kulki jeesuksen edellä, hän valmisti tietä jeesukselle.

Tuli viimein lapsen synnyttämisen aika,aika jonka kuulet jouluevankeliumissa varmasti useaan kertaan tänäkin jouluna.   Beetlehemissä tallin seimeen laitettiin jeesuslapsi, ja mikä ihmeellistä jälleen jumala laittoi enkelit asialle  ja he ilmestyivät paimenille kedolla,paimenille joita ei työnsä  puolesta arvostettu,vaikka paimenet olivat välttämättömiä  heitä pidettiin alhaisina.

Tapahtui näin.Luukas 2  jakeesta 8  eteenpäin  ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa,niin heidän edessään seisoi herran enkeli, ja herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,  ja he peljästyivät suuresti.   Mutta enkeli sanoi heille:>>  älkää peljätkö;sillä katso ,  minä ilmoitan teille suuren ilon,joka on tuleva kaikelle kansalle,   teille on tänäpäivänä  syntynyt  vapahtaja,joka on kristus, herra,  daavidin kaupungista.

Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa>>    ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät jumalaa sanoivat.   >>kunnia jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken,joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Paimenet lähtivät ja löysivät marian ja joosefin ja seimessä makaamassa jeesus lapsen juuri niinkuin enkeli oli ilmoittanut. Joosef ja maria veivät lapsen jerusalemiin uhratakseen siellä niinkuin herra laissa oli säätänyt.   Ja katso jerusalemissa oli mies simeon nimeltään hän oli hurskas ja jumalinen mie joka odotti  israelin lohdutusta ja pyhä henki oli hänen päällänsä.   Ja pyhä henki oli hänelle ilmoittanut ettei hän ole näkevä kuolemaa  ennenkuin  oli nähnyt  herran voidellun.

Maria ja joosef olivat pyhäkössä samoin simeon ja kun hän näki heidät otti hän lapsen syliinsä kiitti jumalaa ja sanoi  >> herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään,sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.   Jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä,valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi  kansallesi israelille.

Nämä kaikki asiat ovat siis luukas luvut 1-2 lue sieltä tarkemmin,  joosef ja maria ihmettelivät kaikkea sitä mitä lapsesta  sanottiin  eikä totisesti mikään ihme sillä kyllä mekin ihmettelemme,sillä niin paljon tapahtui ennakkoon, ennen syntymää ,syntymän jälkeen  johon on vielä on liitettävä kolme itämaan tietäjää,jotka lahjoineen tulivat tervehtimään jeesuslasta.

Voimmeko siirtää sivuun mielestämme kaikki nämä asiat mitkä tästä lapsesta  on ennustettu,voimmeko siirtää itsemme sivuun sanomalla ettei koske minua, ja silti juhlimme hänen syntymistään….Mielenkiintoista. Me emme voi olla välinpitämättömiä tämän lapsen suhteen,kun ajattelemme ennen hänen syntymäänsä 700 vuotta sitten hänestä jo puhuttiin ja vanhanliiton kirjoituksissa löytyy myös ennustuksia israelin vapauttajasta.

Ei kai millään osaa ajatella että tällä seimessä makaavalla suloisella vauvalla olisi jotain tekemistä minun elämäni ja kuolemani kanssa. Niin se vain  on ,muistat ehkä aikaisemmista kirjoituksista jossa kirjoitin  johanneksen evankeliumin alusta:  alussa oli sana ja sana oli jumalan tykönä, sana oli jumala.  Ja edelleen joh. 1 jae 14    ja sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,ja me katselimme hänen kirkkauttaan,senkaltaista kirkkautta kui ainokaisella pojalla on isältä,  ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Tässä puhuttiin samasta henkilöstä jonka syntymäjuhlaa nyt vietämme,jeesuksesta jumalan pojasta.   Seuraa hänen elämäänsä ja näet miksi hän syntyi tänne maailmaan ja samalla löydät oman elämäsi terkoituksen ja sen kuinka sinun elämäsi  sidottunä jeesukseen on mahtavaa muutoksen ja tervehtymisen aikaa, ja jeesus on ainut iankaikkisen autuuden tuoja ja ovi isän luokse,sitähän me odotamme,jumalan luo pääsemistä kun meistä aika jättää.

Jeesus kristus ei ole vain pieni vauva seimessä, hän syntyi ollakseen elämän ja kuoleman herra,siksi on hyvä antautua hänelle tänä jouluna että syntymäjuhla saisi huikean tarkoituksen ja enkelijoukot taivaassa iloitsevat kun yksi syntinen tekee parannuksen.

Siunattua joulunaikaa kaikille teille. T:voo  raija….Lukemisiin

RISTI

Rauhan tervehdys jälleen, paneudutaan tänään ristin sanomaan.    Joitakin ajatuksia ensin raamatun tietosanakirjasta suoraan.

Evankeliumi ei ole ajatonta tietoa,tai filosofiaa,vaan se kertoo aikaan sidotuista,historiallisista tapahtumista.   Samoin on asia kristuksen kuoleman suhteen; sitä ei pidä ymmärtää kuvaannollisesti tai ” hengellisesti”  >> hänen lihan ruumiinsa>>  todella kuoli.

Paavalin kirje kolossalaisille luku 1 jakeet  19, 20,21,22.    Sillä jumala näki hyväksi että kaikki täyteys hänessä asuisi,    jae 20   ja että hän tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.   Jae 21    teidätkin ,jotka ennen olitte vierantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut    jae 22  poikansa  lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja moitteettomina eteensä.

Pietarin ensimmäinen kirje  luku 3  jae  18    sillä myös kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät jumalan tykö; hän, jokatosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä

Jeesuksen ristinkuolema oli yleisesti tunnettu asia ensimmäisellä vuosisadalla.  Juutalaiset rabbiinit, kristinuskon kiivaat vastustajat, antavat hänelle pilkkanimen >>ripustettu>> ja kertovat  hänen  pääsiäisjuhlaa  edeltävänä päivänä tapahtuneesta ristinkuolemasta.

Roomalainen historoitsija  taticus kirjoittaa;>>  maaherra pontius pilatus teloitti tiberiuksen hallitusaikana kristuksen, josta kristityt ovat saaneet nimensä.

Risti on kristuksen kärsimisen vertauskuva.  Mitään muuta jeesuksen elämän vaihetta ei selosteta evankeliumeissa yhtä yksityiskohtaisesti kuin hänen kärsimistään ja kuolemaansa.  Evankeliumit ovat kärsimyshistoria,jota edeltää perusteellinen johdanto. Kärsimyshistorian esilläolon ei ole tarkoitus herättää sääliä.  Koko esitystä leimaa hiljainen arvokkuus,jota hän osoitti seisomalla vaiti tuomarien edessä.

Risti on sen häväistyksen ja alennustilan tunnus,jonka kristus vapaaehtoisesti otti kantaakseen. Itseasiassa ut kiinnittää enemmän huomiota tähän alennustilaan kuin siihen ruumiilliseen kärsimykseen,joka jeesuksen oli kestettävä.  Kautta koko kärsimyshistorian kerrotaan pilkasta ja halveksunnasta, jota satoi hänen päällensä, ja siitä alentavasta kohtelusta, joka liittyi hänen kärsimiseensä.

Ylimmäisen papin luona kuulusteltaessa häntä pilkkasivat ensin neuvoston jäsenent,sitten oikeuden palvelijat.  Myös herodes ja hänen sotilaansa. Pilatuksen sotamiehet esiintyivät pilkkaajina. Golgatalla ohikulkijat,hallitusmiehet,ylipapit ja kirjanoppineet,myös toinen ryöväreistä pilkkasi vielä ristillä jeesusta,toinen pelastui.      Roomalaisille ja kreikkalaisille ristinkuolema  oli häpeällinen kuolema,juutalaisten silmissä se oli kuolema jumalan kirouksen alaisena.

Tämän häpeän jeesus sai kantaa. Alentumalla ristin kuolemaan jeesus osoitti täydellisen kuuliaisuutensa isän tahdolle.  Hänen tehtävänsä  maailmassa oli ennen muuta antaa >>henkensä lunnaiksi monen edestä>>   koko elämänsä ajan hän oli matkalla ristille.  Herran palvelijana jeesus näki valossa ristin välttämättömyyden

Risti oli kärsimisen,häväistyksen ja rangaistuksen tunnus, mutta tämän häpeän ja kirouksen puun jeesus kristus muutti kuolemallaan voiton merkiksi.

Apostolien evankeliumin julistuksen ytimenä oli kristuksen risti. Paavali nimittää evankeliumia >>sanaksi rististä>>  1korinttolaiskirje luku 1 jae 18 sanoo   sillä sana rististä on hullutus niille jotka kadotukseen joutuvat,mutta meille, jotka pelastumme; se on jumalan voima.

Ristin pelastava voima on kätkettynä siihen salaisuuteen,että  kristuksen kuolema on uhrikuolema, sovituskuolema. Kristuksen kuolema on rangaistuksen sijaiskärsimistä, jumalan vihan kantamista ihmisten synnin vuoksi.

Nyt on jo aika ymmärtää kirjoituksia ja otta vakavasti seuraavat jumalan sana kohdat. Kirje roomalaisille   luku 3 jakeet  23,24,25.  Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat jumalan kirkkautta vailla   jae 24   ja saavat lahjaksi vanhurskauden  hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on kristuksessa jeesuksessa, jae 25  jonka jumala on asettanut  a r m o i s t i m e k s i,  uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.

Minä en häpeä evankeliumia sillä se on jumalan, itsekullekkin pelastukseksi, juutalaiselle ensin sitten myös kreikkalaisille.   Myös suomalaiset pääsevät siitä osallisiksi.     Ristillä tapahtui sovitus jumalan kanssa.      Room. 5:8   mutta jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan, että kristuss, kun me vielä olimme syntisiä,kuoli meidän edestämme.

Risti ei ollut vain kuolemantuomio jeesukselle,vaan kuolemantuomio synnille.   Eikö olisi mahtavaa kun ei enää tarvitsisi tehdä syntiä. Ja vain ristillä,ja vain ristillä jumalan armo tulee täytenä niiden osaksi jotka syntisinä vaipuvat ristin juureen,tunnustavat että juuri jumalaa vastaan olen syntiä tehnyt.   Sen syniintunnon sinulle osoittaa jumala,se ei ole huonoa omaatuntoa jostain väärinteosta , vaan jumalan antama synnintunto johon jumalan laki on sinut ajanut.    Mikä mahtavinta saa syntinen nousta puhtaana jeesuksen nimessä ja veressä syntinsä anteeksi saaneena ristin juurelta,vapaana jatkaa matkaa.

Puhtaaseen synnittömään ei kuolemalla ole valtaa. Jeesus puhtaana synnittömänä voitti kuoleman vallan ,ruumis kuoli ,mutta ylösnousemus vapautti kuoleman ruumiista.    Nyt ymmärrämme että vain puhdas voi voittaa,haluatko sinä olla puhdas voittaja.Jeesuksen Nimessä ja veressä se on mahdollista ,jumalan luo ei mennä ohi ristin eikä ohi armoistuimen joka on jeesus.

Kiitos seurasta ja siunausta   t: Raija